HS:n mukaan itselleen tahallaan ”työmarkkinagansterin” maineen rakentanut ”narsistinen” Antti Rinne lensi ulos syndikalistisesta AKT:stä tehtyään matkalaskut tuplina. Rinteen ay-ura keskeytyi vuoksiksi. SK: Taloyhtiölleen juristi Rinne joutui maksamaan 25 000 markan korvaukset pimitettyään isännöitsijänä vuoden 1991 tositteet ja osan kirjanpidosta ja maksatettuaan puhelinlaskunsa. Finanssivalvonta moitti häntä sisäpiiritiedon laittomasta levittämisestä vuonna 2009.

Poliittinen ura

Vuonna 1999 Rinne pyrki eduskuntaan Uudenmaan vaalipiiristä muttei tullut valituksi. Seuraavana vuonna hän pyrki Riihimäen kaupunginjohtajaksi.

Vuonna 2012 Rinne pyrki Sdp:n varapuheenjohtajaksi mutta ei pärjännyt lainkaan. Syyskuussa 2013 hänen kerrottiin silti mahdollisesti asettuvan myöhemmin ay-demarien ehdokkaaksi puheenjohtaja Jutta Urpilaista vastaan.

Yle kysyi aiheesta tammikuussa 2014 Sdp:n puoluevaltuutetuilta ja varavaltuutetuilta. Nämä toivoivat Urpilaiselle haastajia mutta Urpilainen sai eniten kannatusta (38 %), toisena Rinne (14 %), kun Lauri Ihalainen oli ilmoittanut tukevansa Urpilaista. Muut kuin Rinne eivät olleet ilmoittautuneet puheenjohtajapeliin

Tämän jälkeen entinen työntekijä paljasti Rinteen johtaman ammattiliitto Pron väen tehneen Rinteen vaimolle vaalityötä työajalla, vaikka Pro on virallisesti sitoutumaton. Rinne puolustautui, että kaikki ammattiliitot tekevät tällaista.

Mäntsälän sosiaalidemokraattien puheenjohtajaksi Rinne valittiin vuonna 2009, kun edellinen puheenjohtaja oli perustanut uuden demariyhdistyksen mukanaan mm. Rinteen ex-vaimo.

Kovaotteinen lakkokenraali

HS:n mukaan Rinteestä sanotaan, että hänellä on suuret luulot itsestään ja hän on tietoisesti rakentanut itselleen lakoilla uhittelevan ”työmarkkinagangsterin” maineen. Räväkän lakkotaktiikkansa Rinteen arvioidaan oppineen Risto Kuismalta Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:ssä, josta hän sai kenkää talousepäselvyyksien vuoksi – HS:n mukaan takana saattoi olla muutakin.

Kuisma tunnettiinkin erittäin taitavana syndikalistisena taktikkona, joka piti työnantajia pilkkanaan. Tosin lopulta Kuisma raitistui, erosi puheenjohtajan tehtävistä, myönsi ammattiliittojen tehneen paljon hallaa taloudelle ja vaati näiden laittamista kuriin lainsäädännöllä sekä markkinaehtoista palkanmuodostusta ja liittyi nuorsuomalaisiin.

Suomen Kuvalehti: Rinnettä on julkisuudessa pidetty ”kestöhäirikkönä”, joka riitelee muiden liittojen kanssa ja puhuu aggressiivisesti lakkoaseesta vähän väliä. Vuonna 2007 YTN tuomitsi Rinteen aggressiiviset puheet ”joilla hän järjestelmällisesti pyrkii hajottamaan toimihenkilökenttää”. YTN:n mukaan Rinne arvosteli heitä jatkuvasti ja on hyökkäilyllään heikentänyt palkansaajien yhteistyötä.

Rinne toimi aiemmin Erityisalojen toimihenkilöliitto Erton puheenjohtajana, ja häntä pidettiin ärhäkkäänä: TU:n puheenjohtajavaalivuonna monet Erton jäsenliitot käyttivät lakkouhkia neuvotteluaseena. Rinne itse väittää, että käsitys hänen kovaotteisuudestaan on osin viestimien luoma.

Kuvalehden politiikan toimittaja Tuomo Lappalaisen mukaan STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää ei voinut suoraan arvostella jäsenliittonsa puheenjohtajaa (Rinnettä) mutta piti tärkeänä, että muut liitot eivät Rinteen tavoin nakerra ay-liikkeen uskottavuutta ampumalla ”kovilla” jokaisesta erimielisyydestä – ajan mittaan se kuluttaisi ay-liikkeen aseman. Mäenpään mukaan on haitallista, jos päättäjät saavat sellaisen kuvan, että ay-liike ei ymmärrä bisneksestä mitään eikä yhteistoiminta sen kanssa ole mahdollista.

Rinne määrättiin 2300 euron sakkoon ja 11 000 euron korvauksiin oikeuskuluista vuosien 2009-2010 laittomista lakoista. Yritysten mukaan ilman varoitusaikaa alkaneet lakot olivat aiheuttaneet niille kohtuuttomia menetyksiä.

Vihapuhesyytökset

Rinne sanoi haastattelussa perussuomalaisten voivan olla rasistisia ja fasistisia, koska heillä ei ole arvoja. Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo piti tätä vihapuheena ja kertoi perussuomalaisten ay-aktiivien suuttuneen siitä, etenkin Pron jäsenten, ja uhanneen erota ammattiliitostaan. Kansanedustaja Kaj Turunen teki puheista rikosilmoituksen, koska ei ole rasisti eikä fasisti.

Talouskelmit vasemmistopuolueiden johdossa

Demarien pitkäaikainen johtaja Kalevi Sorsa joutui epäillyksi lahjuksen vastaan ottamisesta, kun hän otti vastaan Saloralta stereot. Lahjuksen tarkoituksena oli saada Sorsa suostumaan kuvaputkitehdas Valcon perustamiseen. Tämä demarien lempihanke maksoikin veronmaksajille miljardeja ennen kuin se kuopattiin. Edellinen virkamieshallitus ei ollut suostunut perustamiseen, koska kaikkien asiantuntijalaskelmien mukaan se olisi kannattamaton, mutta Sorsan tavoitteena oli ilmeisesti elektroniikkateollisuuden valtiollistaminen. Valcosta piti tulla rahasampo.

Ruotsin demarien puheenjohtaja Mona Sahlin ”kustansi valtion luottokortilla surutta henkilökohtaisia menojaan, lainvastaisesti. Hän mm. maksatti Ruotsin kansalla vaateshoppailunsa ja autonvuokrauksensa sekä käytti yksityisillä lomamatkoillaan korttia kymppitonnien edestä. Sahlin jäi kiinni, ja häneltä vaadittiin rahat takaisin, mutta hän ei kuukausiin maksanut niitä eikä hän saanut mitään rangaistusta rikoksestaan. Vasta kun liberaali Expressen paljasti tapahtuneen, Mona Sahlin lopetti väärinkäytökset.” ”Hän oli myös jättänyt tv-lupamaksunsa maksamatta ja maksanut lapsenhoitajansa palkan pimeästi.” ”Sahlinin tytär sai sääntöjenvastaisella menettelyllä harjoittelupaikan Ruotsin Washingtonin suurlähetystöstä. Sahlin väittää, ettei hän ole harjoittanut nepotismia.”

Ruotsin Vasemmistopuolueen (ex-kommunistit) ja äärivasemmistolaisen Feministiskt initiativ -puolueen puheenjohtaja Gudrun Schyman ”joutui eroamaan puoluejohdosta huijattuaan veronmaksajien rahoja itselleen ja törttöiltyään kännissä julkisissa tilaisuuksissa. Schyman oli tehnyt samantapaisia aiemminkin mutta aina palannut voitokkaana. Ratkaiseva isku oli, kun tammikuussa 2003 kävi ilmi, että hän oli maksattanut valtiolla ja puolueella matkoja mm. pariisilaisen rakastajansa luokse ja silti vähentänyt ne veroissa salaten sen, ettei ollut itse maksanut matkoja.”

Tarkemmat yksityiskohdat:
Antti Rinne (lisätietoja ja lähdeviitteet useimmille artikkelin tiedoille)