Venäjän propagandakoneisto on syöttänyt kansalleen ja maailmalle myyttejä Ukrainasta, tataareista ja Maidan-liikkeestä. Moni lännen tiedotusväline on langennut niihin, Suomessakin, Mainilan laukausten tavoin. Kulloinkin syötettävät myytit ennustavat hyvin Venäjän tulevia liikkeitä.

Propagandasota: Koko koneisto virallisen propagandan (RT ym.) lisäksi on valjastettu jo kolme kuukautta sitten luomaan myyttejä Ukrainasta. Tämän olisi pitänyt kertoa Venäjää ja Ukrainaa seuraaville länsimaissa, mitä Venäjä suunnittelee. Jokainen Janukovitshin siirto samoin kuin jokainen Venäjän siirto tämän jälkeen olisi ehkä ollut ennustettavissa pelkästään siitä näkökulmasta, millaista narratiivia venäläinen propaganda pyrki luomaan, ja mitä se syötti lännen tiedotusvälineisiin vaikuttaja-agenttiensa ja hyödyllisten hölmöjensä kautta. Ongelma on ollut se, ettei lännessä selvästikään tunnisteta venäläistä propagandaa, vaan uskotellaan sen olevan tasapuolinen ”näkökulma” objektiivisempien lähteiden rinnalle.

Pelottelu: Venäjä ei halua, että siitä pidetään. Se haluaa, että sitä pelätään. Niinpä Venäjän äänitorvet puhuvat sisällöllisesti ja tyylillisesti kuin Hitler ja bin Laden, vaikka voisivat halutessaan käyttää länsimaista ympäripyöreää diplomaattista kieltä. Siksi Venäjä myös näyttää ja käyttää voimaa – sekä tekee selväksi sen, ettei sillä ole aikomustakaan noudattaa mitään sääntöjä. Venäjä tekee mitä haluaa niin kauan kunnes vastassa on sitä vahvempaa tai edes sen hidastamiseen pystyvää voimaa.

Provokaatiot: Venäjän vuosisatainen modus operandi, jota länsimaiset ”asiantuntijat” eivät vieläkään ole oppineet lukemaan. Aina kun Venäjä haluaa käyttää voimaa, se lavastaa olevansa muka hyökkäyksen kohteena (Mainilan laukaukset, Moskovan ja Volgodonskin kerrostalot, Georgian muka tekemä ”hyökkäys” omalla alueellaan). Venäjän propaganda kertoo yleensä etukäteen, mitä provokaatioita on seuraavaksi luvassa. Nyt Venäjän propaganda kertoo hyökkäyksistä etnisiä venäläisiä ja näiden kirkkoja vastaan, mikä ei ole totta, mutta ei sen tarvitsekaan olla totta, koska riittää, että muutama länsimedia toistaa valheet, jolloin niihin voi aina linkittää. Venäjä hyökkää ensin, ja lavastaa sitten tarvittavat ”hyökkäykset” vaikka Youtubeen ja vaikka Serbiasta saatavalla uusiomateriaalilla, jossa näytetään, kuinka ”ukrainalaiset uusnatsit” olisivat töhrineet venäläisortodoksisen kirkon hakaristeillä.

Projektio: Venäjän luonteesta ja toimintamalleista saa myös hyvän kuvan siitä, mitä syytöksiä Venäjä esittää muita vastaan. Venäjä syyttää ukrainalaisia fasisteiksi, koska on itse fasistinen. Venäjä syyttää Yhdysvaltoja ja EU:ta sekaantumisesta Ukrainan sisäisiin asioihin, koska itse sekaantuu. Venäjä syyttää länsimaita terroristien tukemisesta, sillä Venäjä tukee terroristeja. Venäjä syyttää Ukrainaa laittomien asejoukkojen kokoamisesta, koska Venäjä kokoaa sellaisia. Venäjä syyttää länsimaita geopoliittisesta nollasummapelistä, kylmän sodan asenteista, propagandasodasta, vallankaappauksesta, vähemmistöryhmien vainoamisesta, ääriryhmien aseistamisesta jne., koska Venäjä itse tekee tätä kaikkea.

Washingtonin-lähettilään kotiin kutsuminen on paitsi keino vältellä dialogia operaatioiden ollessa kriittisessä vaiheessa, myös projektio, sillä Venäjä elää propagandakoneistoineen käänteistodellisuudessa, jonka mukaan Ukrainan tilanteen on aiheuttanut Yhdysvallat eikä Venäjä, Ukrainan demokraattinen kansannousu koostui CIA:n agenteista, ja syvää paheksuntaansa osoittaakseen Venäjä vetää suurlähettiläänsä. Jos Putin alkaa puhua punaisista viivoista, se on myös Venäjälle tyypillinen projektio. Hyökkäys Georgiaan oli projektio Kosovosta, hyökkäys Krimille ja Krimin ”pääministerin” laiton vaihtaminen taas projektio Ukrainan vallankumouksesta. Molemmissa tapauksissa Venäjä muodostaa itselleen käänteistodellisuutta edustavan vääristyneen kuvan siitä, mitä Kosovossa, Georgiassa ja Ukrainassa tapahtui ja alkaa sitten tehdä propagandastaan totta.

Venäjä järjestää Krimintataarien vainoja ”maanpettureina”

Nyt huhutaan taas tshetsheeneistä Krimillä ja Venäjä on krimintataarilähteiden mukaan siirtänyt sinne ”kadyrovtsheja”, Tshetshenian Moskovan-mielisen nukkehallitsijan Ramzan Kadyrovin tshetsheenijoukkoja. Tästä voi suoranaisesti päätellä, millaisen narratiivin Venäjä aikoo rakentaa ja markkinoida maailmalle päästäkseen leimaamaan krimintataarit turvallisuusongelmaksi, jonka vuoksi on ryhdyttävä ”operaatioihin”. Näiden kotien seiniin on jo töhritty ”maanpetturi” -tekstejä, jotka siis viittaavat krimintataarien osoittamaan tukeen Ukrainan lailliselle hallitukselle. Maanpetturi-teema aloitettiin jo viikkoja sitten Krimin busseihin ja julkisille paikoille levitetyllä julistekampanjalla, jossa näytetään kasvokuvin, henkilö- ja osoitetiedoin niitä krimiläisiä, jotka on kuvattu osallistumassa EuroMaidanin tukimielenosoituksiin, ja alla teksti ”maanpetturi”, jotta venäläisen asian ystävät ymmärtäisivät mennä näitä ihmisiä ”tervehtimään”.

Linkkejä
Onko Venäjän interventiossa Krimille kyse hätiköidystä ja impulsiivisesta reaktiosta? (Vapaasana.net 4.3.2014)
Stalinistien ”Rauhanpuolustajat” on vähemmän putinistinen kuin Sadankomitea, Rauhanliitto ja Stopwar! (Vapaasana.net 4.3.2014)