14 % myöntää olleensa terveenä ”sairauslomalla”. Oikeasti 15-20 % ”sairauspäivistä” on aiheettomia, nuorilla selvästi enemmän. Sairauspäivän palkallisuus laskee palkkatasoa ei-pinnatappioksi. 53 % sanoo, että saa olla pois töistä terveenä harrastusten, parisuhdeongelmien tai huonon nukkumisen vuoksi, tai jos on tyytymätön työoloihin. Palkaton 1. sairauspäivä romautti Ruotsin sairauspoissaolot niin, että valtiovarainministerille ehdotettiin lääketieteen Nobel-palkintoa epävirallisesti. Kun sairausriskistä pienempi osa rankaisee työnantajaa, työllistämiskynnys laskee ja pinnaus vähenee. Silloin sairaitakin kannattaa työllistää.

Vaikka Suomen Gallupin kyselyssä Sunnuntaisuomalaiselle (2007) 14 % myönsi pinnaavansa töistä, osa pinnareista ei myönnä. Useiden tutkimusten perusteella 15–20 % sairauslomista ei johdu sairaudesta, vaan valehtelusta, oireiden liioittelusta tai väärästä sairausloman tulkinnasta, joskaan tämä lähde ei kerro pelkän valehtelun osuutta.

Luvattomien sairauspoissaolojen kustannukset Suomessa ovat 1,4 miljardia euroa vuodessa, jos australialaistutkimus on yleistettävissä Suomeen. Jos suomalaiskyselyn sanamuoto oli verrannollinen, olemme jonkin verran rehellisempiä ja huijarien saldo on miljardin luokkaa.

Nuorehko mies kertoi lehdessä suuttuneensa, kun ei saanut nopeasti ylennystä, ja alkaneensa ”saikuttaa”. Se oli yllättävän helppoa, joten hän alkoi tehdä sitä vain lisää. Moni kertoo pitäneensä työnantajan – eli viime kädessä muiden työntekijöiden – laskuun krapulapäiviä, omia lomia hyvien säiden tullen ja muita luvattomia poissaoloja. Jotkut lähettävät lomamatkakuulumisia ollessaan sairauslomalla.

Pinnari pienentää sinun palkkaasi

Tieteen mukaan kokonaispalkka määräytyy suunnilleen rajatuottavuuden mukaan. Sairauspoissaolojen kustannukset ovat siis pois työntekijän kukkarosta. Lusmut ja sairaat saavat siis korvauksensa rehellisiltä. Jos poissaolot olisivat vähäisempiä, nykypalkat olisivat polkuhinta ja toisten työnantajien kannattaisi haalia työntekijöitä tarjoamalla summa, joka on lähempänä tuottavuuden arvoa, näiden erotus kun on pelkkää voittoa. Jos taas palkka sovitaan tuottavuuden yläpuolelle, kukaan ei halua työllistää, kuten nyt on käynyt monelle.

Poissaolojen kalleuden vuoksi työnantajat ovat nihkeitä palkkaamaan sairastelevia tai tuntemattomia ihmisiä. Tämä tekee työllistymisestä kohtuuttoman vaikeaa. Jos sairauskulut työnantajille ovat vähäisiä, työnantajan kannattaa palkata sairasteleva siinä missä tervekin, näin kynnys työllistää kaikenlaisia ihmisiä laskisi.

Suomessakin yrittäjillä on sairauslomia erittäin vähän, koska ne ovat palkattomia. 1-3 päivän sairauslomia pitävät eniten naiset ja nuoret. Kunta-alalla naiset kertoivat pitäneensä tällaisia oman sairautensa vuoksi keskimäärin 2,05 kertaa vuodessa, miehet 1,30.

Vuonna 2015 uusi hallitus esitti, että Ruotsin tapaan 1. sairauslomapäivä olisi palkaton ja 2.-9. päivästä saisi 80 % palkasta. Tämä madaltaa työllistämiskynnystä, parantaa työllisyyttä ja vähentää pinnaamista, mutta isommankin muutoksen olisi voinut tehdä. Vuodesta 2013 asti sairastamisesta vuosilomalla on saanut vastaavasti lisää lomaa.

Hallitus esittää myös pisimpien lomien lyhentämistä ja ylityö- ja sunnuntaikorvausten pienentämistä, jotta työllistäminen muuttuisi kannattavammaksi, houkuttelevammaksi. Rakenteelliset muutokset jäivät vähiin. Jotain sääntelyä puretaan, muuta vain paikataan lisäsääntelyllä. Aukioloajat sentään vapautettaisiin.

Lähdeluettelo (ja lisätietoja)