Kolme vasemmistolaista tieteilijää julkaisi 7 artikkelia intersektionalismin huippulehdissä ym., 3 muuta oli lupaavassa hyväksymisputkessa, 1 oli arvioitavana, kun koe keskeytyi, 2 ei kelvannut, 1 torjuttiin mutta pyydettiin lähettämään korjattuna ja kuutta tekijät eivät lainkaan saaneet julkaistua. Artikkeleista olisi kai 50–70 % tullut hyväksytyiksi, 35 % oli jo hyväksytty julkaistaviksi, ja tekijöiden arvio oli 60 %. Kyse ei siis ole sattumasta vaan pääsäännöstä. Luvut ovat järkyttävän korkeita, etenkin kun osa teksteistä oli kirjoitettu muutamassa tunnissa ja tutkijoilla ei edes ollut alan osaamista. Osaamisen puute korvattiin tekstin miesvihalla ja muotitermeillä, kuten queer, performatiivisuus, etuoikeus ja mikrokosmos. Arvovaltainen tekijänimi olisi kai saanut lähes kaikki artikkelinsa läpi, mutta näihin kirjoitettiin tekaistuja nimiä. Artikkeleista vielä objektiivinen lukija näkee heti, että niissä ei ole vakavasti otettavaa tieteellistä todistelua. Tuolla julkaisutahdilla vakituinen professuuri yleensä tulee suhteellisen nopeasti. Se ei ole tiedettä, missä osaamattomuuden voi kompensoida miesvihalla ja laadukkaan todistelun ideologisella paatoksella.

Penis on sosiaalinen konstruktio ja pahan juurisyy on samojen tutkijoiden aiempi artikkeli. Se sisälsi pelkkää miesvihamielistä hölynpölyä: “Penis on sosiaalinen konstruktio”, “jalkojen levittely on tilan raiskausta” ja käsitteellinen penis aiheuttaa ilmastonmuutosta. Se julkaistiin yhteiskuntatiedelehdessä korkein arvioin.

Tekijät halusivat kuitenkin kokeilla, onnistuisiko sama alan huippulehdissä. Ensimmäiset artikkelit torjuttiin, joten he opettelivat yhteiskuntatieteiden muotitermit ja lisäsivät miesvihaa ja muuta ideologista asennetta, kunnes se riitti lehdille.

Fat Studies julkaisi artikkelin, jossa he perustelivat lihottautumisen olevan legitiimiä kehonrakennusta, niin että sen pitäisi saada sarja ammattimaisissa kehonrakennuskilpailuissa.

Kun kannustetaan miehiä penetroimaan itsensä dildoilla, heidän homo- ja transfobiansa vähenee ja heistä tulee feministisiä. Tämä puppu julkaistiin Sexuality & Culture -lehdessä nimellä  Going in Through the Back Door: Challenging Straight Male Homohysteria and Transphobia through Receptive Penetrative Sex Toy Use. Arvioija: ”Tämä artikkeli on uskomattoman rikas ja innoittava kontribuutio”.

Arvostettu Gender, Place & Culture kuvasi ”upeaksi artikkeliksi” tekstin, jonka mukaan miehet pitää kouluttaa kuin koirat, jotta raiskauskulttuuri estettäisiin, ja nosti sen yhdeksi juhlavuotensa pääartikkeleistä. Artikkelin päätuloksia oli myös, että koirapuistot tuottavat koirien raiskauskulttuuria.

”Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tieteistä ei saa tehdä pilaa eikä huijausartikkeleita, he saavat tehdä muista” – julkaistiin ykköslehdessä

Naistutkimuksen tähtilehti Hypatia julkaisi heidän artikkelinsa, jonka mukaan sossusoturit (SJW) saavat tehdä pilaa muista mutta muut eivät saa tehdä pilaa heistä. Se myös väitti, että tällaiset akateemiset huijausartikkelit ovat epäeettisiä ja niihin ajaa halu säilyttää etuoikeutensa. Artikkeli kokeili, hyväksyykö lehti tieteellisen metodin tärkeimmän metodin, kritiikin, kieltämisen tieteellisesti perustelluksi. Arvioijat: ”Loistava kontribuutio feministiseen filosofiaan … ottaa huomioon valtarakenteet ja korostaa marginalisoitujen ryhmien ääntä … sosiaalisen oikeudenmukaisuuden pedagogiaa”, ”Loistava ja ajankohtainen artikkeli! Erityisen hieno yhteys pedagogian ja aktivismin välillä.” Editori: ”…arvioijien ylistys. Kiirehdin lisäämään, että minäkin pidän artikkelistanne hyvin paljon!”

Sama huippulehti Hypatia myös pyysi lähettämään uudelleen toisen artikkelin, kunhan siitä poistetaan liika sympatia valkoisia miehiä kohtaan. Artikkeli kun ehdotti, että valkoisten miesoppilaiden pitäisi istua koulussa lattialla kahleissa, jotta he oppisivat etuoikeutensa, he eivät saisi puhua tunneilla, opettajat eivät saisi vastata heidän viesteihinsä, ja heidän kontribuutioitaan pitäisi pilkata. Arvioijat eivät nähneet näissä kohdin mitään vikaa. Arveluttavaa oli vain se, että näin muita oppilaita rasitettiin valkoisten miesoppilaiden kouluttamisella. Miksi tuokaan ei ollut tarpeeksi? Onko parempi vaatia tietynrotuisia istumaan lattialla kahleissa kuin vaatia heitä käyttämään keltaista Daavidintähteä, ulkopuolinen professori kummasteli lehteä.

”Tämä mahtava essee, korjausten jälkeen, tulee tuottamaan vahvan kontribuution kasvavaan kirjallisuuteen luokkahuoneen episteemisestä epäoikeudenmukaisuudesta”, arvioija totesi.

Tiedettä ei ole se, missä osaamattomuuden voi kompensoida miesvihalla

Helen Pluckrose, James A. Lindsay ja Peter Boghossian halusivat edistää liberalismia, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja progressiivisuutta auttamalla tärkeinä pitämiään tieteitä puhdistumaan identiteettipolitiikan aiheuttamasta korruptiosta. He halusivat tutkia, millaiset artikkelit kelpaavat ”kaunatieteiden” lehtiin.

He julkaisivat väitteitä, joita heidän esittämänsä data ei selvästikään tukenut, ideologisia analyysejä sekä koira-artikkelissaan uskomattoman epäuskottavia tilastoja.

Tutkijoiden tarkoitus oli selvittää, millaisia artikkeleita alojen huippulehdet julkaisevat. He korostavat, että kaikki näiden alojen tutkijat eivät ole korruptoituneita ja sukupuolikysymyksiä olisi tärkeä tutkia oikeasti tieteellisesti.

Kun äsken koira-artikkelista tuli somekohu, ”Helen Wilson” ja ”Portland Ungendering Research Initiative” todettiin somessa olemattomiksi ja lehti alkoi kysyä asiasta, tutkijat totesivat epäeettiseksi jatkaa projektiaan ja toivat sen julkiseksi. Lehdet merkitsivät julkaistut artikkelit peruutetuiksi.

Kun projekti keskeytyi, kolmikko oli nopeasti oppineet tekemään pari hyväksyttävää artikkelia kuussa ja olisivat voineet julkaista niitä satoja urallaan ja arvioida satoja muita. Boghossian on filosofi, Lindsay matemaatikko ja Pluckrose opiskeli kirjallisuutta. Vain Boghossian on yliopistossa ja hänkään ei vakinaisesti. Kyse ei siis ole ihmelahjakkuuksista. Silti tuolla julkaisutahdilla he olisivat suhteellinen nopeasti saaneet vakituiset professuurit alalta, jonka osaamista heillä ei edes ollut, ihan vain kirjoittamalla tavallistakin ideologisempaa hölynpölyä. Toivottavasti alan tutkijat eivät ota tästä opikseen ja buustaa uraansa lisäämällä miesvihaa teksteihinsä.

Tieteessä pitäisi julkaista tosiasioita ja niille laadukkaita todisteita, ja arvioiden pitäisi perustua vain siihen. Teinirunous tai ideologinen propaganda voivat olla ehkä tiedettä tärkeämpiä, mutta ne eivät ole tiedettä. Eivät saisi olla.

Tekoälyt pitää ohjelmoida feministis-irrationaalisella datalla

Feminist Theory -lehden arvioijien ja editorin mukaan Feminist AI on vahva artikkeli. Lehti pyysi lähettämään sen uudelleen lyhyempänä ja lehden asettelun mukaisena. Tällaiset tapaukset melkein aina hyväksytään.

Artikkelin ajatus oli: tekoäly on vaarallinen, koska rationalistinen data on imperialistis-maskulinistista. Siksi valkoiset miehetkin pelkäävät sitä. Näin ollen tekoäly pitää ohjelmoida feministisellä pluralistisella ja irrationaalisella tietämyksellä ja antaa sille valta ihmiskunnan yli.

Mein Kampf ja teiniangstirunogeneraattorin tuote hyväksyttiin

Tutkijat kirjoittivat Hitlerin Mein Kampf -kirjan luvun naistutkimuksen kielellä. Affilia hyväksyi sen. Teksti vastusti näkemystä naisten valinnasta ja toimijuudesta (valintafeminismi) ja korosti sen sijaan naisuhrien solidaarisuutta. Arvioija kehui sen käsittelevän perustellusti valintafeminismiä ja uusliberaalia feminismiä, toinen ylisti sen tavoittelevan inklusiivisen feminismin edistämistä solidaarisuuteen vetoamalla. Eikö tämän pitänyt olla tiedettä eikä propagandaa?

Yksi artikkeleista oli netin teiniangstirunogeneraattorin tuottama katkera vuodatus muokattuna vähän realistisemmaksi ja naismielisemmäksi sekä järkeä vastustavaksi, esimerkkinä ”naisten tavoista tietää”. Tämä ”miestekijän” pointtia vailla ollut katkera eronneen feministin vuodatus hyväksyttiin Journal of Poetry Therapy -lehteen vaatimatta mitään muutoksia.

Hylättyjä artikkeleita

Eräässä artikkelissa pääteltiin, että jos mies ajattelee luvatta naista masturboidessaan, se on seksuaalista väkivaltaa, vaikka nainen ei saisi ikinä tietää siitä. Sosiological Theory ei hyväksynyt sitä, vaikka ainakin toinen arvioija puolsi näkemystä ja ehdotti lisälukua tilanteista, joissa mies sanoo naiselle monimerkityksisesti: ”Ajattelen sinua koko ajan.” Arvioija myös kirjoitti, miten masturbointi myös myötävaikuttaa siihen, että suostuvaisetkin naiset ovat pakotettuja antamaan alastonkuviaan kumppaneilleen, jotta nämä eivät ajattelisi muita masturboidessaan.

Hylättyjen joukossa oli myös Mein Kampf -artikkelin aiempi versio.

Ulkopuolisten tutkijoiden arvioita kohusta

Moni tutkija kommentoi tapahtunutta yllättymättä: on tunnettua, että naistutkimus, sosiologia ja moni muu yhteiskuntatiede ovat muuttuneet yhä subjektiivisemmiksi ideologisiksi kasvatusalustoiksi. Niillä aktivistitutkijat manipuloivat viattomia nuoria, jotka etsivät omaa heimoa ja tapettavia lohikäärmeitä.

Näitä aivopesukursseja on muidenkin aineiden opiskelijoiden pakko opiskella ”monimuotoisuusopintoina”. Näin ne leviävät muuallekin ja vaikuttavat siihen, miten Googlen kaltaiset yritykset manipuloivat hakukoneenkin vinouttamaan maailmankuvaamme ja siten vaalien tuloksia, tutkija sanoi.

Toinen tutkija totesi näissä tieteissä väitettävän, että vaikka evoluutio selittää eläinten käyttäytymisen, evoluutio ei vaikuta ihmisten käyttäytymiseen. Kuitenkin tutkimus on osoittanut, että 81 % persoonallisuudesta tulee geeneistä ja 0 % ympäristöstä, loput sattumista – tai 50 % ja 50 %, jos mittausvirheet lasketaan sattumiin, kuten aiemmin virheellisesti tehtiin. Samat ”tieteilijät” myös väittävät, että älykkyys ei vaikuta mihinkään olennaiseen, vaikka se ennustaa pitkälti tulotasoakin.

Jos ”valkoinen etuoikeus” selittää kaiken, miksi aasialaisamerikkaiset, joita sata vuotta sitten syrjittiin monella tapaa afroamerikkalaisiakin enemmän, tienaavat paljon enemmän kuin valkoiset ja joutuvat vankilaan harvemmin, yksi tutkija ihmettelee.

Eräs tutkija ihmetteli, että ennen murha oli pahin rikos ja seuraavina tulivat vakava fyysinen väkivalta, huijaaminen ja valehtelu, ilkeä huutaminen, ilkeä puhe ja lievimmässä päässä ilkeä ajattelu. Nyt ajatusrikokset ovat pahinta. Todistamme Kiinan kulttuurivallankumouksen toisintoa ja George Orwellia tarvittaisiin.

Historioitsijoistakin jotkut yrittävät nyt rakentaa historian oletuksille, jotka haastavat ”empiirisen paradigman” eli sen, että historia perustuu todeksi osoitetuille asioille.

Eräs tutkijoista kommentoi, että tieteessä pitäisi esittää tosiasioita ja niille todisteet, joiden arvoa tarkastellaan kriittisesti.

Oikeissakin tieteissä joskus julkaistaan virheitä, mutta tämäntasoisella selkeällä hölynpölyllä ei juuri olisi mahdollisuuksia. Niissä myös aatteeseen saa suhtautua kriittisesti ja julkaista siitä löytyviä virheitä, kun todistaa väitteensä tarpeeksi hyvin. Tekijöiden mukaan heidän artikkelinsa eivät erottuneet muista alan teksteistä.

Totuuden ja epätotuuden ero on ”fallista draamaa”

Haastateltu filosofi totesi huolella vartioiduksi salaisuudeksi, että feministinen filosofia on usein vailla älyllistä kestävyyttä ja korkeita akateemisia standardeja. Valitettavasti joskus feministisen filosofian hulluudet yltävät hyviinkin tiedelehtiin, koska arvioijiksi pyydetään alan tutkijoita. Esimerkiksi Australasian Journal of Philosophy julkaisi artikkelin, jossa feministi kuvaa ”fallista draamaa” väitteistä P ja ~P (ei-P):

”On vain yksi toimija, P, ja ~P on sen pistorasia. Venn-diagrammissa P penetroi passiivisen, erottamattoman toisen, joka määrittyy olemattomuutena, joka ei tarjoa mitään vastusta ja jonka käytöstä se täysin kontrolloi.”

Venn-diagrammi tarkoittaa aluetta, jonka sisällä väite P on tosi. Sen ulkopuolella P on siis väistämättä epätosi. Tämä on looginen tosiasia eikä ”patriarkaalista tiedettä”. Filosofin, jos kenen, tulisi ymmärtää logiikkaa – sekin, että P:n ja ~P:n voisi vaihtaa päittäin ja sitaatti olisi yhtä tosi.

Tieteen pahin vihollinen on totuudenvastainen viidennes tieteilijöistä, tai sinnepäin, valitettavasti usein niitä äänekkäimpiä ja poliittisimmille aloille keskittyneinä. Heidän rahoituksensa on pois oikealta tieteeltä. Valitettavasti hallituksen keinot korjata tämä ovat vähissä.

Filosofi Ilkka Niiniluoto on suositellut naistutkijoita vaihtamaan epäuskottavan tietoteoriansa kriittiseen tieteelliseen realismiin.

”Kun ala keksii omat epästandardit tietoteoriansa, jotka ovat ristiriidassa parhaiden tietoteoreettisten standardian kanssa, epäilylle on hyvät syyt.” – filosofi Peter Boghossian.

Valetiede on valeuutisiakin vaarallisempaa.

Academic Grievance Studies and the Corruption of Scholarship, Areo Magazine, 2018