Ari Ojapelto: työpaikat loppuvat. Tilastot: työllisten määrä kasvoi ja palkat nousivat yli puolella

Päinvastoin kuin Ari Ojapelto 1980-luvun alussa väitti, työvoiman kysyntä kolminkertaistui 1960-2010 mitattuna palkkatasolla ja työllisten määräkin on korkeampi kuin tuolloin, vaikka ay-liike ja poliitikot ovat sabotoineet työllisyyttä nostamalla moninkertaisiksi minimipalkkoja ja palkkioita työttömyydestä, työmarkkinasääntelyä ja verotusta. Automaation vastustaminen on kuin kaivaisi lusikoilla koneiden sijaan: muihin tarpeisiin riittää vastaavasti vähemmän työvoimaa ja tuotanto, palkat ja elintaso romahtavat. Työttömyysprosentti riippuu työmarkkinoiden kitkasta ja kannustimista, ei periaatteessa tehostamisesta.

Ay-liikkeen valtakin on rajallinen, joten ensi vuonna työllisyys on näillä näkymin 70,7 %, eniten sitten vuoden 1990.

Jos 1980-luvun alussa palkat ja sääntely olisivat olleet nykytasoa, työllisyys olisi ollut ehkä 20 %. Silloisilla palkoilla ja sääntelyllä työnantajat olisivat kaduilla metsästämässä lisää ihmisiä töihin ja tarjoamassa lähes jokaiselle paljon minimiä enemmän. Artikkelin palkkatiedot ovat tietysti reaalisia.

Yle haastatteli taas kuuluisaa luddiittia, mainospiirtäjä Ari Ojapeltoa, koska hänen sanomansa työpaikkojen lopusta vetoaa kuulijoihin, vaikka tieteilijät ovat kumonneet hänen kaltaistensa väitteet kerta toisensa jälkeen.

1980-luvun alussa Ojapelto huomasi, että teollisuustuotannon kasvu ei enää kasvata teollisuustyöpaikkoja vastaavasti. Tätä kutsutaan edistykseksi. Ennen melkein kaikki viljelivät maata ja vain harva ehti tuottaa mitään muihin tarpeisiin. Vähitellen yhä useampi vapautui alkutuotannosta teollisuuteen ja palveluelinkeinoihin. Tämä sai elintason, osaamisen, teknologian, tieteen ja kulttuurin nousuun. Nyt sama onneksi on käymässä teollisuudessakin. Kuten Paul Krugman sanoo: ”Sen sortin työpaikat, joiden määrä kasvaa, eivät ole asioita, jotka teemme hyvin, vaan asioita, jotka teemme huonosti.” Krugmaninkin mukaan työvoiman vapautuminen tehostavasta yrityksestä synnyttää yleensä uusia työpaikkoja muualle talouteen. Näin maailman elintaso nousee ja on noussut ennenkin.

Silti Työn kysyntä kolminkertaistui 1960 – 2010, sääntely esti työllisyyden paranemisen. Vapaasana.net: ”Vuonna 1960 oli noin 10 000 työtöntä, alle prosentti työvoimasta. Työn kysyntä (palkkataso) kolminkertaistui 1960 – 2010. Silti työttömyys ei laskenut vaan nousi 25-kertaiseksi, koska efektiivisiä minimipalkkoja nostettiin vieläkin enemmän, työn tarjontaa kuristettiiin.”

”Moni väittää työn kysynnän laskeneen. Kysyntäkäyrä on päinvastoin noussut kolminkertaiseksi. Nykypalkoilla vain murto-osa 1960-luvun työvoimasta olisi saanut töitä, kun koko nykytyövoimaakaan ei kannata sillä työllistää.”

Nettopalkatkin ovat nousseet reaalisesti yli puolella vuodesta 1990, jolloin ne olivat jo paljon korkeammalla kuin 80-luvun alussa. Nousu on vielä paljon suurempi, kun kasvaneet verot ja sivukulut lasketaan, ja tämä työstä maksettu kokonaissumma on se, joka kertoo työn kysynnän kasvusta.

Kävi päinvastoin kuin Ojapelto povasi: työllisiä on nyt entistä enemmän, 2 462 000 (1/2018). Työttömyysprosentin määräävät lähinnä kannustimet ja työmarkkinasääntely. Työvoiman tarjonnasta se ei riipu, vaan jos useampi hakee töitä, useampi työpaikka kannattaa perustaa.

Tehostamisen vastustaminen on kuin rakentaisi kanavaa koneiden sijaan lapioilla – ei kun lusikoilla, kuten Milton Friedman totesi (ei ensimmäisenä). ”Jos halutaan työpaikkoja eikä kanavia.”

Palkkaerot kasvavat

Automatisaatio kuitenkin lisää ihmisten tuottavuuseroja ja siten palkkaeroja: yhdelle kannattaa maksaa paljon enemmän kuin toiselle. Jos kannustinloukkuja ei lievennetä, osan ei kannata ottaa töitä vastaan. Jos ammattiliittojen annetaan nostaa matalatuottoistenkin ihmisten minimipalkkoja yhtä nopeasti kuin osaavimpien tuottavuus kasvaa, se tietysti tekee matalatuottoisten työllistämisen kannattamattomaksi. Siksi ihmisten pitäisi saada ottaa vastaan töitä sillä palkalla, millä niitä kannattaa tarjota, ja antaa työn kysynnän määrätä työn hinta eli palkka.

Olisi inhimillisestikin hyvä, että jokainen kykenevä saisi tehdä edes muutaman tunnin päivässä töitä tulojensa ja eläkkeensä parantamiseksi, veronmaksajien taakan keventämiseksi ja itsensä pitämiseksi paremmin kiinni yhteiskunnassa. Palkkaeroja voi tasata verotuksella ja sosiaaliturvalla.

Valtion verotulot loppuvat?

Ojapelto valitti myös, että valtion tulot ehtyvät tulevaisuudessa, kun kaikki raha menee osinkoihin. Osinkoja saa maksaa vain voitoista, ja voitoista menee yhteisövero, jonka päälle tulee vielä osinkovero. Käytännöllisesti katsoen kaikki osinkotulotkin päätyvät lopulta kulutukseen, joten kulutusverokin riittäisi (alv).

Automaation hyödyistä suurin osa menee kuitenkin kuluttajille eikä suinkaan robotinomistajille. Robotit korvaavat yhä useampia työntekijöitä, mutta näille löytyy uusia töitä ja palkkataso vain kasvaa tulevaisuudessakin, professori Marko Terviö selittää.

Kävi päinvastoin: verokertymäkin on kaksinkertaistunut 1980-luvun alusta ja jatkossakin todennäköisesti kasvaa.

Lisää aiheesta: Työttömyys, Luddiitit.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s