Feministinen taloustiede: oikea taloustiede ei tutki perheitä ja on imperialistista, että tutkiikin

Naila Kabeer: rikkaiden ja köyhien maiden ero sallii ”voiton tavoittelun heikompien kustannuksella”. Oikeasti kaupassa, myös työsuhteissa, kumpikin osapuoli voittaa, ks. suhteellisen edun periaate. Naiset saavat epävarmoja ja vaarallisia töitä, Kabeer sanoo. Oikeasti miehet hakeutuvat vaarallisimpiin ja epävarmimpiin töihin monta kertaa useammin. Naiset harvemmin valitsevat työnsä palkan perusteella. Mm. nobelisti Gary Becker on kuuluisa juuri perheiden ja syrjinnän tutkimisesta. Tätä kutsuttiin taloustieteen imperialistiseksi penetraatioksi muille aloille.

Feministinen taloustiede ”katsoo prosesseja ja valtasuhteita muuttujien takana”, sanoo sukupuolentutkimuksen ja kehitystutkimuksen professori Naila Kabeer LSEstä. Hän on johtanut feminististen taloustieteilijöiden yhdistystä (IAFFE).

Oikeassa taloustieteessä muuttujia käytetään siksi, että saataisiin luotettavampia tuloksia eikä annettaisi tulosten ideologiselle valinnalle täysin vapaita käsiä. Muuttujaksi valitaan tarvittaessa myös sukupuoli.

Saako perheitä tutkia vai ei?

Feministinen taloustiede väittää, että taloustiede ei tutki perheitä. Oikeasti jopa Nobel-palkittu Gary Becker on kuuluisa juuri perheiden ja syrjnnän tutkimuksesta. Sitä, että taloustiede tutkii myös tällaisia pehmeitä kysymyksiä, arvostellaan ”taloustieteelliseksi imperialismiksi”, ja samalla toiset syyttävät perättömästi siitä, että se ei tutkisi näitä. Ruotsin tiedeakatemian mukaan Beckerin tulokset ovat kuitenkin osoittautuneet ilmiöiden kantaviksi perusteiksi.

Becker myös osoitti 24-vuotiaana väitöskirjassaan, miten esimerkiksi sukupuolten tuloeroista voidaan laskea syrjinnän osuus erilleen vaikkapa erilaisten työpanosten, uhrausten ja kokemusten aiheuttamista eroista.

Hän myös osoitti miten markkinat automaattisesti rankaisevat syrjinnästä. Silti syrjityssäkin työ- tai kauppasuhteessa toimiminen auttaa syrjittyä, ei vain yhtä paljon kuin ilman syrjintää.

Becker mallintaa myös ei-taloudelliset hyödyt, kuten ”lasten hyvinvointi, siisti asunto, rakkaus ja kumppanuus”, ”lojaalisuus” jne. ja ”vanhemmat suhtautuvat altruistisesti lapsiinsa, toisin sanoen vanhempien hyötytaso on sitä korkeampi mitä paremmin heidän lapsensa voivat.” Myös avioitumiseen vaikuttavat itsekkäät ja altruistiset motiivit. Hilkka Taimion mukaan Beckerin lähestymistapa on edistyksellinen ja on mahdollistanut uudenlaisten asioiden systemaattisen tieteellisen mallintamisen ja tutkimisen.

Feministinen taloustiede on arvostellut, että kotitaloustyö jää täysin talousmittarien ulkopuolelle. Oikeasti sitä on tapana mitata estimaateilla, joilla täydennetään kansantalouden tilinpitoa. Sitähän ei voi mitata suoraan, koska kotitaloudessa ihmiset eivät yleensä maksa itselleen ja toisilleen palkkoja kotitöistä tai tekevät sen veroja kiertäen, esimerkiksi pimeästi tai elättämällä.

Taloustieteilijät ovat yleensä keskimääräistä feministisempiä mutta tosiasiahakuisempia kuin eräiden muiden yhteiskuntatieteiden tutkijat. Siksi joku voi kutsua osaa oikeastakin taloustieteestä ”feministiseksi taloustieteeksi”. Tämä nimitys ei siis välttämättä todista tutkimusta virheelliseksi.

Ennen kaikki tiede oli filosofiaa, lähinnä epämääräistä spekulointia, joka kuitenkin tuotti useammin oikean- kuin vääränsuuntaista tietoa. Vähä vähältä eri tieteenhaaroille on löytynyt eksaktimpia menetelmiä, ja filosofian (ja teologian) ala on kapeutunut maailman selittämisessä.

Samalla tavoin monet ihmistieteiden epäeksakteimmat harjoittajat pahastuvat, kun heidän alaansa aletaan soveltaa taloustieteen ja tilastotieteen eksakteja menetelmiä ja tuottaa esimerkiksi korrelaatiotulosten sijaan todellisia kausaatiotuloksia. Jotkut väittävät logiikan, rationaalisuuden ja ekonometrian olevan patriarkaalisia ja imperialistisia.

Feministinen taloustiede ei ole tiede

Monen tieteilijän mukaan feministinen taloustiede ei ole tiede. Jopa aiheen kritiikitön Wikipedia-artikkeli myöntää: ”there is no definitive list of the principles of feminist economics”.

Feministinen taloustiede muiden vaihtoehtotieteiden tavoin kritisoi joitain tieteellisiä mallinnusoletuksia siitä, etteivät ne aina päde, ja unohtaa, että sama pätee fysiikankin malleille ja malleissa on tarkoitus yksinkertaistaa mahdollisimman paljon muttei sen enempää. Jos tutkitaan asiaa, jota tietty oletus vääristää kriittisesti, pyritään jättämään juuri se oletus tekemättä. Feministisen taloustieteen kritiikit ovat sellaisia, jotka oikeatkin taloustieteilijät ovat esittäneet ja jotka ovat aiheellisia joitain tutkimuksia kohtaan mutteivät toisia. Joka tieteessä on paljon tutkimuksia, joissa on parannettavaa. Siksi yhdestä julkaistusta tutkimuksesta ei aina voi päätellä tieteellistä tosiasiaa.

Jotkut äärilibertaarit tosin kehuvat, että feministisen taloustieteen kritiikki tieteen menetelmiä kohtaan on paljolti sama kuin ”itävaltalaisen taloustieteen”, jolla he tarkoittavat itävaltalaisen taloustieteen päälle rakennettua Rothbardin ja kumppanien metodologiaa.

Talouspolitiikan harjoittaminen sortaa ihmisiä

Feministisen taloustieteen mukaan talouspolitiikka vaikuttaa naisiin ja miehiin eri tavoin. Näin onkin. Esimerkiksi eläke- ja terveydenhoitojärjestelmät siirtävät joka vuosi miljardeja euroja miesten veroja ja eläkemaksuja naisille. Toisaalta ansiosidonnainen työttömyysturva siirtää paljon pienemmän summan toisin päin.

Se, että valtio sääntelemällä vaikuttaa eri ihmisiin eri tavoin, on itsestäänselvää ja esimerkiksi libertaarien mielestä aina väärin. Kun sääntelyä kuitenkin on, sen vaikutuksia eri ihmisiin kannattaa tutkia. Niin taloustiede on tehnyt jo vuosisatoja.

Lisätietoja ja lähdeviitteet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s