Demarit ovat ottaneet kolme hyvää vaalitulosta peräkkäin mustamaalauskampanjoin. Erityisesti sosialistien harjoittama vihreiden panettelu on kansainvälisestikin yleistynyt viime aikoina.

”Vallalla on taipumus turmella, ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti.”
-Lordi Acton

Kansalaiset, joita monet edelleen pitävät oikeusalamaisina, ovat seuranneet hämmentyneinä suomalaisäidin kahden pojan raskasta riepottelua Suomen ja USA:n välillä ja oikeuslaitoksen rattaissa.

Niitäkään ei ole puuttunut, jotka ovat puutteellisista tiedoista huolimatta tienneet ehdottomasti oikean ratkaisun, mutta vieläkin merkillisempiä ovat olleet menettelytavat ja erityisesti korkeimman oikeuden presidentin Leif Sevónin selittelyn sekaiset ja muutenkin sekavat kannanotot.

Ennen Fidel Castroa Kuuba oli rikas kuin Italia ja rikkaampi kuin Espanja. Sen jälkeen Kuuba ei ole vain jäänyt näistä jälkeen vaan on peräti köyhtynyt absoluuttisesti! Se oli Latinalaisen Amerikan rikkaimpia maita, nyt köyhimpiä.

“USA:n asia on meidän“, kuten eräs koiranleuka pakinoi Voima-lehdessä. Koska USA:n poliittinen, taloudellinen ja kulttuurinen vaikutus on globaalinen, tulisi maailman kaikkien kansalaisten saada äänensä kuuluville USA:n vaaleissa. Tällainen oli pakinoitsijan pointti, joka ei ollenkaan ole mitenkään uusi oivallus.

EK heitti heinäkuun uutisköyhyyteen pommin: työaikaa on pidennettävä, jotta Suomen kilpailukyky säilyisi. Pontta vaatimukselle saatiin Saksan ja Ranskan samansuuntaisista toimista ja siitä, että EU:n ulkopuolella työtä tehdään enemmän kuin Suomessa. Vasta nyt EK latasi pöytään todelliset tavoitteensa: palkkojen on määräydyttävä yritystasolla kannattavuuden mukaan.

Työaikaa ei pidä pidentää

Aatos Erkolla on tapana pitää puheita ”perheyritysten” puolesta vapaata markkinataloutta vastaan. Hän siis haluaa suosittavan suurkapitalisteja ja syrjittävän yrityksiä, joita omistavat kasvottomat kapitalistit eli etenkin me tavalliset köyhät ja keskituloiset eläkesäästöjemme kautta – Suomessa lähinnä pakollisen, valtiollisen eläkejärjestelmän kautta.

Ateenan olympialaisiin Suomen valtio panosti 15 miljoonaa euroa. Saldo oli kaksi hopeamitalia eli 7,5 miljoonaa euroa / mitali.

Miksi veronmaksajia pakotetaan tuollaiseen? Maksakoot ne, jotka niitä mitaleja haluavat, vaikka keräyksillä ja sponsoreiden, mainostulojen ym. avulla, tai miten ikinä haluavatkaan, kunhan eivät pakota ketään mukaan.

(julkaistu eestiksi Äripäev-lehdessä 6. toukokuuta 2004)

Viimeinkin Eurooppa on yhtenäinen ja vapaa. Ihmiset ja yritykset vanhassa Euroopassa toivottavat riemuiten kaikki 75 miljoonaa uutta jäsentä tervetulleiksi. Olisimme myös toivoneet johtajiemme ottaneen teidät yhtä lämpimästi vastaan. Chiracin doktriini – että uusien jäsenten on vaiettava – on myrkyttänyt ilmapiirin. Samoin tilapäiset rajoitukset uusien jäsenvaltioiden työvoiman liikkuvuudelle.

Eräs EU:n pahimmista ominaisuuksista on todellisen vallanjaon puute. [Vrt. lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan erottaminen kansalaisten suojaamiseksi mielivallalta.] Ainoa lievite, mitä voi toivoa, on että hallitusten nimittämä komission puheenjohtaja vain sattuu ajattelemaan ja toimimaan riippumattomasti.