Poliitikot ovat jälleen suosittuja – syntipukin rooli on vieritetty markkinavoimille
80-luvulla poliitikot olivat halveksittua ja politiikka likaista peliä, josta haluttiin pysyä erossa. 90-luvulla lisäksi poliitikot joutuivat namusedän ja jakajan roolista leikkaajan ja juustohöylääjän rooliin, ja heidän suosionsa laski entisestään, moni poliitikkokin luopui leikistä.
Nyt politiikka on jälleen muotia, pääministerin ja presidentin kannatukset ovat sosialististen maiden johtajien lukemissa, vaikkeivät he tee mitään, ja komentotalouden kannatuskin on elpynyt. Miksi?
Vaalien alla televisiota katsovat ovat tottuneet SAK:n työläisillä maksattamiin vaalimainoksiin, joissa kehotetaan äänestämään luokkataistelun hengessä. Ylen punainen propaganda ei ole myöskään mitään uutta, vaikka kunnallisvaalipäivänä 24.10. ja sen alla se yltyi poikkeuksellisen röyhkeäksi.
Länsimaissa pääomaa on sijoitettu työntekijää kohden paljon enemmän kuin kehitysmaissa. Kuitenkin pääoman rajahyöty on aleneva – ensimmäiset eurot tuottavat enemmän kuin miljoonannet – joten jatkossa pääomaa kannattaa sijoittaa enemmän kehitysmaihin. Koska pääoma lisää työntekijän tuottavuutta, tämä tasaa globaaleja palkkaeroja ja johtaa ”laajempaan globaaliin oikeudenmukaisuuteen”.