Hallituksen puheissa on oltu jyrkän sävyisiä harmaata taloutta kohtaan. Viranomaiset ovat koettaneet kitkeä harmaata taloutta ja talousrikoksia tutkimalla tarkemmin muutamia palvelualoja ja valvomalla hiukan työttömyyskorvauksia nostavien ihmisten mahdollisia pimeitä ansiotöitä. Sosiaaliturvaan liittyvistä mahdollisista väärinkäytöksistä puhutaan ajoittain ahkerasti.
Vaadimmeko sitä, mitä pitäisi tehdä?
Ihmisiltä ja varsinkin toimittajilta unohtuvat herkästi pienet erot, joista maailmaa voi kangeta kumolleen. Pohditaanpa eroa kahden näennäisesti samanlaisen uutisen välillä:
”Peräti 90 prosenttia on sitä mieltä, että huumeiden myynnistä ja välittämisestä annettavia rangaistuksia pitäisi kiristää.”
”Yhdeksän kymmenestä vaatii huumeiden myynnistä ja välittämisestä annettujen rangaistusten kiristämistä.” (HS 1.7.)
Uutisia on pitkään hallinnut yksi aihe, joka on järkyttänyt koko maailmaa. Vai onko? Monille amerikkalaisille yksi suurimmista järkytyksistä oli juhlivat väkijoukot esimerkiksi palestiinalaispakolaisten keskuudessa Libanonissa terrorismiuutisten jälkeen. ”Täysosuma” huudettiin monessa kaupungissa läpi koko islaminuskoisen maailman – ”seuraavaksi Tel Aviv”.
Verohallitus on teettänyt muistion harmaan talouden todellisista vaikutuksista kansantalouteen. Muistio on jo herättänyt kohun lehdistössä, mutta Verohallituksen www-sivuilla sitä ei ole.
Muistio paljastaa harmaan talouden kaksi puolta:
1. Harmaa talous vääristää markkinoita:
Kun osa kilpailevista toimijoista maksaa veroja joita toinen välttää, tehokkaampi ja paremmin asiakkaan huomioiva toimija ei välttämättä jääkään voitolle.
EU:ssakin vaaditaan taloudellista tukea lentoyhtiöille niiden kannattavuuden heikennyttyä. Aivan kuin se olisi peruste kuihduttaa veroilla kannattavia aloja kannattamattomien tukemiseksi.
Vaatimuksissa ei ole mitään uutta. Yritys kuin yritys vaatii tukea itselleen ja esteitä kilpailijoiden markkinoille tulolle aina kun kuvittelee voivansa onnistua. Valitettavan usein onnistuvatkin, ja siksi elämme loputtoman sääntelyn viidakossa, jossa kuluttajia hyödyttävä kilpailu on minimoitu ja ihmiset jäävät yritysten saneluvallan alle.
Helsingin kauppakorkean vihreänä professorina tunnettu Pertti Haaparanta luennoi torstaina 4.10. Studia Generalia -sarjassa aiheesta ”Yhdentyvä maailmantalous ja sen seuraukset”:
Osama bin Laden on oikeastaan Ussama ibn Ladin – sukunimeä hän ei käytä, vaan nimi tarkoittaa Ladinin poikaa. Osama syntyi laajaan veljeskatraaseen. Syntymävuodesta, veljesten lukumäärästä ja perinnönjaosta on annettu ristiriitaisia tietoja, niin kuin monesta muustakin asiasta tämän arabimiehen elämäkerrassa. Tosiasia nimittäin on, ettei Osamasta kuultu juuri mitään ennen kuin kolme vuotta sitten, jolloin häntä ryhdyttiin markkinoimaan kansainväliseen julkisuuteen kansainvälisen terrorismin kummisetänä.
Neljän lentokoneen kaappaus ja iskut World Trade Centeriin ja Pentagoniin saivat koko maailman kiehumaan halussaan kostaa sodalla terrorismia vastaan. Ongelma on vain, että syyllisiä ei tiedetä, ja vaikka tiedettäisiinkin, heitä ei voi tuhota pommittamalla yhtä maata tuusan nuuskaksi. Kaikki käyttävät nyt amerikkalaisten ymmärrettävää järkytystä ja vihaa hyväkseen yrittämällä saada oikeutuksen omille pyrkimyksilleen.
Diplomaattijoukkiot ovat mekkaloineet taannoin niin yleisestä orjuudesta ja orjakaupasta. Afrikan maille on vaadittu korvauksia, koska orjakaupan sanotaan tuottaneen niille jatkossa kehittymättömyyttä. Diplomaattien joukkioissa ei asiallisilla asioilla aikaa tuhrata. Orjakaupan historia näyttää jääneen kokonaan unohduksiin, vaikka aiheesta ollaan puhuvinaan.
Etelä-Afrikassa kokoontunut rasisminvastainen väki on todistanut julkisesti syntisyyttään ja ripittäytynyt muun maailman edessä. Euroopan Unioni oli mukana pyytämässä anteeksi orjakauppaa, josta unohdettiin paikallisten heimopäälliköiden ja arabikauppiaiden osuus. Käytännössä Länsi-Afrikan orjakauppaa on pyydetty anteeksi ja siitä vaaditaan hyvitystä, mutta Itä-Afrikan orjakauppa on unohtunut.
