Lentoyhtiöt veronmaksajan kukkarolla

EU:ssakin vaaditaan taloudellista tukea lentoyhtiöille niiden kannattavuuden heikennyttyä. Aivan kuin se olisi peruste kuihduttaa veroilla kannattavia aloja kannattamattomien tukemiseksi.

Vaatimuksissa ei ole mitään uutta. Yritys kuin yritys vaatii tukea itselleen ja esteitä kilpailijoiden markkinoille tulolle aina kun kuvittelee voivansa onnistua. Valitettavan usein onnistuvatkin, ja siksi elämme loputtoman sääntelyn viidakossa, jossa kuluttajia hyödyttävä kilpailu on minimoitu ja ihmiset jäävät yritysten saneluvallan alle.

Aivan vastaavasti eri alojen työntekijäliitot vaativat tukea ko. aloille – myös ko. alojen yrityksille alan toiminnan lisäämiseksi – ja ”pätevyysvaatimuksia” alojen työntekijöille, jotta liiton työntekijät pääsisivät monopoliasemaan eivätkä kuluttajat voisi itse valita, missä asiassa kaipaavat laatua ja missä halpuutta. Tietenkään kehitysmaiden työntekijöitä ei saa päästää rikastumaan, vaan heidät on jätettävä tullimuurien tai muiden kaupan esteiden ulkopuolelle.

Merimies-Unioni on keksinyt vaihtoehtoisen ratkaisun: se vaatii virolaisten minimipalkkoja niin korkeiksi, että heidän sijaansa kannattaa palkata samanhintaisia suomalaisia. YK:n pääsihteeri Kofi Annanin ja kehitysmaiden vetoomukset, ettei ”sosiaalisia minimivaatimuksia” asetettaisi vapaakaupan ehdoiksi, on vaiettu kuoliaiksi.

”Mutta yritys X on kannattava pitkällä aikavälillä. Ei sitä kannata päästää konkurssiin lyhytaikaisen likviditeettiongelman vuoksi!”

Tällainen argumentti on tukea hamuavien suosiossa, mutta pääomamarkkinat hoitavat tuollaiset ongelmat. Tuollaisiin yrityksiin kannattaa sijoittaa lisää rahaa osakeannin tai lainan kautta. Jos ei kannata, yritys ei ole kannattava pitkälläkään aikavälillä.

Pääomamarkkinat ovat toki epätäydelliset, ne voivat missata järkeviä sijoituskohteita. Ne ovat silti julkista sektoria parempia arvioimaan yritysten pitkän aikavälin kannattavuutta, siksi tuollaiset perusteet tuelle ovat aina täysin pätemättömiä.

Sitä paitsi lentoyhtiöt eivät maksa aiheuttamistaan valtavista ympäristöhaitoista. Ennemmin tulisi korjata tämä ongelma haittaverojen avulla kuin lapata alalle lisää rahaa. Haittaverot sekä lakkauttaisivat nettohaitalliset lennot että mahdollistaisivat työn verotuksen alentamisen.

Yritykset ja ihmiset vähentävät lentämistään aiemmin arvioidusta. Siksi alalla on ylikapasiteettia, jota nyt puretaan. Pääomia ja työvoimaa vapautuu sinne, missä niitä tarvitaan enemmän, ja se on hyvä.

Työllisyyttä tulee parantaa helpottamalla työllistämistä työmarkkinoita joustavoittamalla ja työn verotusta keventämällä, ei tukemalla kannattamattomia työpaikkoja kannattavien kustannuksella.

”Milloin sitten yritystuki on perusteltua?”

Silloin kun yrityksen toiminnasta on runsaita ulkoishyötyjä. Tästä syystä vaikkapa yliopistoja tuetaan. Niiden perustutkimuksen hyöty ihmiskunnalle ei juuri ole rahastettavissa niille itselleen, joten niiden työ jäisi epäoptimaalisen vähäiseksi, ellei valtio maksaisi tuosta hyödystä tuen muodossa.

Silloinkin kun tällaiset teoreettiset perusteet sääntelylle ovat olemassa, on aina tarkistettava, ovatko sääntelyn hyödyt suurempia kuin haitat.

Yleensä paras tapa tukea yrityksiä on luopua tuista ja alentaa verotusta. Siinä riittää vielä urakkaa.

Kirjoittajasta:
Heli Parkkinen on vantaalainen kansalaisaktivisti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s