Nyt ei sitten kepu haasta demareita, kun se johtaa yhteiskunnallisiin kärjistyksiin. Näin julisti Matti Vanhanen puheenjohtajuutensa saatesanoiksi. Politiikka ei enää ole tahdon asia, tahtopolitiikka on kuopattu Atlantin pohjaan yhteishautaan työreformin kanssa. Surevia omaisia ei ole.

Puoli vuosisataa sitten ei oltu yhtä arkoja, vaikka rahasta oli puute silloinkin. Puhuttiin kustannuskriisistä, jonka ratkaisuksi Maalaisliiton hallituskumppanit sosialidemokraatit esittivät ns. kynnysohjelmaa. Tuttavallisesti demareista ei silloin puhuttu.

Perilliset: Thatcher-Reagan, Blair-Bush

Ian Buruman analyysi siitä, kuinka vasemmistosta tuli oikeisto, on julkaistu lukuisissa lehdissä kautta maailman, mm. Helsingin Sanomissa su 5.10. sivulla D6, ja on luettavissa englanniksi netistäkin.

Ian Buruma on hollantilaissyntyinen ihmisoikeuksien ja journalismin professori ja kirjailija sekä ahkera kolumnisti. Hän kuvaa esimerkein, miten vasemmisto on ottanut harteilleen nationalististen kulttuurikonservatiivien amerikkalaisuuden ja globalisaation vastaisuuden.

Vahdinvaihto: Winston Churchill 1945-1955

Republikaaninen ulkopolitiikka: Yhdysvallat 1860-1941

Yhdysvaltain ”War Between States” (1860-1865) oli Republikaanisen puolueen ulkopolitiikan ensimmäinen testi. Republikaanit olivat sekaantuneet muiden (osa)valtioiden sisäisiin asioihin moraalisin perustein, (orjien) vapauden nimissä. Sovellettaisiinko samaa ”ristiretkiasennetta” myös Yhdysvaltain ulkopuolella?

Mannermaan vastaisku: Friedrich Naumann

Läntinen maailma, ”Vapaa maailma”, on ollut lähes 200 vuoden ajan yhden suurvallan suojeluksen varassa, johon ovat voineet tukeutua kaikki vapautta rakastavat kansat. Tuo suurvalta oli Wienin kongressin jälkeisen restauraation ja ”Pyhän allianssin” aikana Britannia, mutta toisen maailmansodan jälkeen sen entinen siirtomaa, Yhdysvallat. Kun Winston Churchill 1940-luvulla kirjoitti ”Englanninkielisten kansojen historian”, hän itse asiassa jäljitti länsimaisen vapausaatteen menestystarinaa ja valtiollista reinkarnaatiota.

SAK raivona

”SAK raivostui Viron työvoiman siirtymäajan lyhyydestä” kirjoittaa Turun Sanomat. SAK:n kuvitteleman 5-7 vuoden sijaan siirtymäaika saattaa jäädä kahteen vuoteen. Lisäksi palveluita saa tuoda heti, joten tätä kautta virolaista työvoimaa on saatavana vapusta 2004 lähtien.

”Tätä ohjelmaa ei saa myydä eteenpäin ilman xxxxxsoftin lupaa” – saapas

Seinäjokelainen Ilkka kertoi 26.8.03 lähes yli etusivun otsikossaan, että Kokoomuksen kansanedustaja Paula Risikko esittää Suomen Yrittäjät r.y:n toimitusjohtajaa Jussi Järventausta kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi, jonka taakse muutkin porvaripuolueet voisivat yhtyä.

Hämmästyttävää kyllä ehdotusta ei ole noteerattu muussa mediassa, eikä Järventaus itsekään ole kommentoinut sitä. Monet yrittäjät ovat pitäneet sitä vitsinä.