Entinen pääministeri Esko Aho valitteli, että muissa maissa ex-pääministeriys on liike-elämässä valttia, Suomessa miinusta. Tämä saattaa heijastella sitä, että Suomessa korruptio on suhteellisen vähäistä, kun taas esim. USA:ssa yritykset palkkaavat poliitikkoja huippurahakkaisiin virkoihin ja poliitikot lahjoittavat yrityksille etuja tällaisten virkojen toivossa.

90-luvun liberalisointien myötä Suomi nousi maailman vähiten korruptoituneeksi maaksi, kuten tämänvuotinenkin Transparency Internationalin erittäin arvovaltainen tutkimus osoittaa. EU-maista häntäpäässä ovat Ranska, Italia, Espanja, Portugal ja etenkin Kreikka – täsmälleen samat maat, jotka ovat EU:n sosialistisimmat, kuten Heritage-säätiön taloudellisen vapauden indeksi osoittaa. Vastaavasti talouttaa liberalisoinut Viro on noussut vahvasti molemmilla listoilla aivan kuten Uusi-Seelanti otti vuosikymmen aiemmin kärkipaikan ennen kuin hieman vähensi taloudellisen vapauden astettaan ja luovutti samalla korruptoitumattomuuden kärkipaikan Suomelle. Vahva korrelaatio indeksien välillä on havaittavissa kaikkialla maailmassa.

Miksi talouden vapauttaminen vähentää korruptiota?

Avoimessa taloudessa poliitikot ja virkamiehet eivät voi suosia mitään yksittäistä yritystä päätöksillään, siksi rahan syytäminen heille on hyödytöntä. Jos sen sijaan julkinen sektori tekee hankintansa kilpailuttamatta tai jos valtio jakaa yrityksille tukiaisia tai yrityskohtaisia verohelpotuksia, yritykset voivat ostaa itselleen pikkurahalla paljon suurempia etuja. Jos kaikkinainen toiminta vaatii lukemattomia lupia, korruptiolle on loistava tilaisuus, ja kulttuuri helposti lipsuu tilaan, jossa ihmiset ja yritykset eivät saa asioitaan hoidettua ilman voitelurahaa.

Avoimessa taloudessa toiminta on läpinäkyvää, lait ovat yleisiä ja kaikkia samalla tavalla kohtelevia ja julkiset ostot ja myynnit hoidetaan täysin kilpailuttamalla/huutokaupalla, eikä elinkeinotukia makseta. Jos joitain elinkeinoja halutaan välttämättä tukea, tuen ehtojen tulee olla läpinäkyviä ja kaikkia yrityksiä samalla tavalla kohtelevia – kaikkinainen harkinnanvara on tuhoisaa. Yleisetkin tuet kuitenkin luovat alan suurille yrityksille tai näiden yhteenliittymille motiivin lobata poliitikkoja suurilla rahoilla.

Mikäli valtio eristää itsensä tiukasti korruptiosta, maassa syntyy korruptionvastainenkulttuuri, johon muunkaanlainen korruptio ei pääse juurtumaan. ”Maan tapa” tarttuu helposti – useimpien ihmisten on vaikea vastustaa kiusausta, joka alkaa kovin lieväntuntuisesta ja johon hän tietää lukuisten maanmiestensä sortuvan.

Mitä korruptio on?

Jos annat minulle kylkiäislahjan, kun tilaan lehtesi (omilla rahoillani!), se ei ole korruptiota. Korruptio on sitä, kun väärinkäytän jonkun muun minulle uskomaa valtaa(nsa) (saadakseni etuja).

Kansalaiset uskovat tuomiovaltaa tuomarille ja päätösvaltaa poliitikoille ja virkamiehille. Liikeyrityksen omistajat uskovat päätösvaltaansa omaisuuteensa hallitukselle ja toimitusjohtajalle sekä näiden alaisille.

Korruptiota on siis sekin, kun johtaja ostaa hyödykkeitä ylihintaan ja saa myyvältä yritykseltä lahjuksia, kun johtajat huijaavat yrityksen omistajia ja työntekijöitä luovalla kirjanpidolla (vrt. Enron-skandaali) tai kun toimitusjohtajat istuvat toistensa hallituksissa ja tietoisesti maksavat näille optioita tai muuta palkkaa enemmän kuin näiden työ tuottaa yritysten omistajille.

Sen sijaan esim. Nokian optiot (= 90 % Suomessa maksetuista) näyttäisivät tuottaneen omistajille paljon hintaansa enemmän, vaikkei sekään takaa, etteikö toimialaan paremmin sidottu indeksi olisi ollut oikeampi (= omistajille kannattavampi) palkitsemisperuste. Tällaiseenkin valtio voi vaikuttaa – sen tulee ylläpitää tehokasta oikeuslaitosta sekä (omalla toiminnallaan) korruptionvastaista kulttuuria. Liike-elämän korruptio on merkittävä asia, mutta suurin ja pahin osa korruptiosta on kuitenkin julkisen sektorin korruptiota, joskin siinäkin maksajina on yleensä yksityinen sektori: tavalliset kansalaiset tai yritykset. Markkinatalous, talouden läpinäkyvyys poistaa onneksi sekä yksityisen että julkisen sektorin korruptoituneisuutta, sekä suoraan että epäsuoraan.

Korruptionvastainen taistelu onnistuu vain, jos kunkin instituution omistajat poistavat korruption ko. instituutiosta. Yrityksen omistajilla on valta ja motiivi (kannustin) poistaa korruptio yrityksistään muttei lainkaan välttämättä sidosryhmiltään, vaan jos jossain on korruptoitunut instituutio (yritys, valtio, …), miltei varmasti jostain löytyy ihmisiä, yrityksiä tai valtioita, jotka tätä korruptiota hyödyntävät saadakseen taloudellisia etuja, tietoja tms. Siksi valtion omistajien – kansalaisten – tulee vaatia poliitikoilta ja virkamiehiltä korruptoitumattomuutta, erityisesti läpinäkyvää ja avointa hallintoa ja markkinataloutta; kukaan muu ei tee sitä heidän puolestaan.

Korruptio Suomessa

TI:n tutkimuksen mukaan korruptiota on Suomessakin, vaikka sen laatua ei täsmennetä. Liikenne- ja viestintäministeriö on lahjoittanut miljardien edestä GSM-, UMTS-, radio- ja TV-taajuuksia yksityisille yrityksille ilmaiseksi, ja vastaavasti ministeriön virkamiehiä ja ministerien erikoisavustajia on palkattu kaksinumeroinen määrä alan yrityksiin – kuvio on sama kuin yllä mainittu USA:ssa tapahtuva, joskin onneksi paljon pienemmässä mittakaavassa.

Radio Novan taajuutta yksityiset yritykset eivät saaneet ennen kuin ymmärsivät ottaa kolmen suuren puolueen viestintätoimistot yrityksen osakkaiksi. Hallitus lahjoitti taajuuden, jonka arvoksi alan asiantuntijat laskivat 10 miljoonaa markkaa puoluetta kohti! Puolueet myivät pian osuutensa ja käyttivät rahat vaalikampanjoihin – tämä on vain yksi esimerkki markkinoille tulon esteistä oligopolistisilla vaalimarkkinoillamme. Taloustieteen mukaan markkinoille tulon esteet koituvat asiakkaan valinnanvaran, hinnan ja laadun tappioksi, ja sitten vielä ihmetellään verojen korkeutta, palvelujen surkeutta ja puolueiden samankaltaisuutta.

Kuten taajuuksia, myös muita luonnonvaroja öljystä timantteihin lahjoitetaan monissa maissa poliitikkojen suosikeille, samoin monia keinotekoisia yksinoikeuksia tai verovapauksia, kuten Suomessa rahapelialalla, pitkälti puolueiden ala/sisarjärjestöjä hyödyttäen!

Työttömyyskoulutukseen syydetyistä miljardeista puolestaan suuri osa on päätynyt poliitikkoja rahoittavalle ay-liikkeelle. Lisäksi liikkeeseen kuulumattomatkin työntekijät joutuvat maksamaan ay-politrukkien palkat mm. työttömyysvakuutusmaksujen kautta, kuten vakuutusvalvontavirasto äsken paljasti.

Ay-liikkeen jäsenmaksut ovat verovapaita samoin kuin saman rahan palauttaminen maksajilleen lakkoavustusten muodossa (lakkoilemattomat eivät saa ottaa osaa palkastaan verovapaana). TES-yleissitovuudella on luotu ay-liikkeelle keinotekoinen valtamonopoli.

Kunnallispolitiikassa rakennusalan yrittäjiä on pilvin pimein, eikä ihme, sillä poliitikot lahjoittavat ilmaisena rakennusoikeutena jatkuvasti valtavia summia vailla vastiketta. Äskettäin asiantilaa kohennettiin hieman antamalla lainmuutoksella kunnille paremmat mahdollisuudet maksattaa edes osa lahjoituksesta kunnallistekniikan maksullisuudella, mutta tämäkin on harkinnanvaraista (eli mielivaltaista) ja vaillinaista. Asuntomarkkinoiden numeroista saa helposti hyvän arvion rakennusoikeuden arvosta. Mikäli tämä hinta veloitettaisiin edes 90-prosenttisesti, korruptiomotiivi putoaisi murto-osaan ja toisaalta voitaisiin laskea kunnallisveroa merkittävästi näin parantaen työllisyyttä ja talouden tehokkuutta. Vastaava argumentti pätee ympäristöhaittoihin ja haittaveroihin sekä edellä mainittujen taajuuksien lahjoituksiin vs. huutokauppoihin.

Onko Suomi silti maailman korruptoitumattomin maa? Voi olla, valitettavasti. Epäkohtia on sentään paljon vähemmän kuin 70-luvun sosialistisemmassa Suomessa, ja niitä voi ja tulee vähentää yhä. Epäkohdat tuottavat kansalaisille vakavia vääryyksiä ja korkeita veroja.

Taajuushuutokaupat

Väitteet siitä, että taajuushuutokaupat nostavat GSM-puhelujen hintoja, ovat huuhaata. Yritykset perivät sen hinnan, mikä maksimoi katteen (liian suuri hintahan karkottaa liiaksi asiakkaita kilpailijoille), riippumatta siitä, onko taustalla taajuusmaksuja vai ei. Tämä maksimaalinen kate vain määrää sen, paljonko yrityksen kannattaa enintään taajuudesta huutokaupassa tarjota. Lisäksi huutokaupassa taajuuden saa se yritys, joka pystyy sitä tehokkaimmin hyödyntämään, kun taas korruptio luo taloudesta erittäin tehotonta, minkä näemmä mm. yhä kovin sosialistisesta itänaapurista (taloudellinen vapaus 3,7). Tietysti kaikissa huutokaupassa tuotot yli- tai aliarvioidaan, mutta markkinataloudessa onneksi virheitä tekevät yritykset kutistuvat, tekevät konkurssin tai tulevat ostetuiksi ja tilalle tulee tai kasvaa tehokkaammin asiakkaita hyödyttäviä. Tietysti tämäkin voi mennä pieleen, jos valtio tuin (omille tai yksityisille yrityksille) pilaa talouden tehokkuuden. Riski kuuluu liiketoimintaan, ja ilman sitä ihmiskunta olisi yhä kovin köyhä ja kipeä.

Miten nopeasti taloudellinen vapaus auttaa?

Korruption vähyys luo korruption vastaista kulttuuria ja päinvastoin. Esim. Viro on vapauttanut talouttaa nopeasti (nyt jo 1,80), minkä seurauksena korruptio on laskenut jo EU-tasolle sosialismin synkästä perinnöstä huolimatta, vaikkei salamannopeita kulttuurinmuutoksia voikaan odottaa.

Pohjoismaat ja Alankomaat ovat kautta maailmanhistorian olleet maailman vapaimpia ja tasa-arvoisimpia maita, ja ne ovat molempien indeksien kärkipäässä nytkin. Etelä-Euroopan maissa valtio on usein ollut mielivaltainen vihollinen – toisinaan valloittaja, jolta omaa toimintaa on pitänyt salata, ja nytkin EU osoittaa latinalaisen Euroopan hallinnon mielivallan asteen. Korruption vähyys luo korruption vastaista kulttuuria ja päinvastoin. Onko siis niin, että maan korruptoituneisuutta ei voi vähentää nopeasti?

Ei salamannopeasti, mutta silti yllättävän nopeasti. Viro on vapauttanut talouttaa nopeasti (nyt jo 1,80), minkä seurauksena korruptio on laskenut jo EU-tasolle sosialismin synkästä perinnöstä huolimatta. Singapore on taloudellisesti (vaan valitettavasti ei poliittisesti) maailman (toiseksi) vapain valtio (1,50), ja viidenneksi puhtain (9,4; edellä vain kolme vapainta pohjoismaata, Suomi, Islanti, Tanska, sekä Uusi-Seelanti).

Joku voisi epäillä rikkauden vähentävän korruptiota, mutta TI:n mukaan näin ei ole, mitä tulosta myös monet esimerkit rikkaista mutta talouden vapaudessa viime aikoina jälkeen jääneistä maista tukevat. Korrelaatiota on silti havaittavissa, koska taloudellinen vapaus paitsi vähentää korruptiota myös nopeuttaa talouskasvua suuresti. Näiden kahden seurauksen keskinäinen yhteys on kuitenkin paljon heikompi kuin kummankin yhteys taloudelliseen vapauteen.

Vaikuttavatko demokraattisuus ja tasa-arvo?

Ilmeisesti, mutta korkeintaan paljon vähemmän kuin taloudellinen vapaus. Em. Singapore on tästä esimerkki, toinen on monarkia Bahrain (6,1 = 27.; tosin maassa on parlamenttikin ja naisilla äänioikeus), joka on vähemmän korruptoinut kuin Italia tai Kreikka – ja taloudellisesti vapaampi (2,0 = 16.). Kolmas ”ei-länsimaa” kahdenkymmenen taloudellisesti vapaimman joukossa on Chile (2,0 = 16.), joka on vähemmän korruptoitunut (7,4 = 20.) kuin mm. miltei puolisosialistinen Ranska (6.9 = 23. / 2,55 = 40.). Chilen oligopolistinen vaalijärjestelmä (kaksi edustajaa/piiri) tekee lähes mahdottomaksi maan poliittisten uudistusten vaatiman määräenemmistön saavuttamisen sen paremmin vasemmisto- kuin oikeistoblokillekin, ja maa pärjännee vain niin kauan kuin sen sinänsä liberaali lainsäädäntö vastaa ajan vaatimuksia.

USA (7,5 = 18. / 1,8 = 6.) ja Britannia (8,7 = 11. / 1,85 = 9.) sijoittuvat hieman huonommin kuin voisi taloudellisen vapauden perusteella odottaa. Joku voisi syyttää tästä USA:n aiempaa (mm. 70-luku) korkeampaa sosialismin astetta ja sen perintöä, toinen Bushin sosialismilta vivahtavaa tukiaisten, tullimuurien ja yksittäisten yritysten suosimisen politiikkaa (joka ei täysin näy Heritagen indeksissä), mihin viittaa myös USA:n pisteiden merkittävä lasku viime vuosina, kolmas näiden maiden enemmistövaalijärjestelmää (yksi edustaja / vaalipiiri, mikä johtaa kaksipuoluejärjestelmään ja kansalaisten syrjäytymiseen politiikasta). Vaalijärjestelmää voi pitää sitä vapaampana, mitä alhaisempi on vaalikynnys, ts. mitä kilpaillumpia puoluemarkkinat ovat. Mm. Pohjoismaiden d’Hondtin järjestelmä ja etenkin Israelin yhden vaalipiirin järjestelmä näyttävätkin nostavan maiden sijoja merkittävästi. Olisiko tässä osaselitys? Vapailla poliittisilla markkinoilla kansalaisten on helpompi antaa palautetta aivan kuin kapitalistisessa markkinataloudessa asiakkaiden ja sijoittajien on helpompi antaa palautetta yrityksille, mikä johtaa näiden tehokkaampaan toimintaan.

Korruptionvastaisilla ohjelmillakin voi olla merkitystä, etenkin jos ne painottavat läpinäkyvyyttä, markkinataloutta.

Siirtolaiset tuovat korruption ja rotupuhtaus on valttia?

Ei siltä näytä. Pohjoismaista sosialistisin, Norja, jossa valtion puuttuminen yritystoimintaan on monin verroin runsaampaa kuin edes Ruotsissa, on myös korruptoitunein, vaikka maassa on tiukka maahanmuuttopolitiikka (tosin Suomessa on vielä tiukempi). Sen sijaan kulttuurien sulatusuunit Uusi-Seelanti, Singapore, Ruotsi, Alankomaat ja Australia ovat sitä edellä, kaikki kymmenen kärjessä!

Tämä ei tietenkään osoita, että siirtolaisuus välttämättä vähentäisi korruptiota, mutta ainakaan se ei merkitsevästi selitä sen suuruutta. Kiistattomin tekijä on taloudellinen vapaus, ja kun tarkkaillaan sen ja korruptoituneisuuden ajallista suhdetta, se näyttäisi myös olevan syy korruptoituneisuuden laskuun enemmän kuin seuraus. Tietysti avoin yhteiskunta on myös tärkeä itseisarvo, ei vain väline.

Median korruptiosta

Martti Valkonen, maamme arvostetuimpia journalisteja, on eläkepäivinään raportoinut ansiokkaasti median korruptoituneisuudesta, minkä media on luonnollisesti vaiennut kuin Sanomatalon siinä missä Kiasma ja Musiikkitalo nostattivat kansanliikkeitä. Helsinkiläispoliitikot lahjoittivat muuten lahjoittivat tontin pelkäämälleen Sanoma-konsernille satojen miljoonien alihintaan muutenkin nyhdettyjen veronmaksajien tappioksi.

Linkkejä:
TI: korruptioindeksi (10…0)
Heritage: Taloudellisen vapauden indeksi (1…5)
Valkonen: journalismi.info
Valkonen: Sanomatalo