”Kaikkien aikojen rankin poliittinen skandaali”, ”Suomen poliittisen historian yksi surullisin sivu”. Siinä Ilkan ja Keskisuomalaisen päätoimittajien Kari Hokkasen ja Erkki Laatikaisen esittämät luonnehdinnat Jäätteenmäki-katastrofista. Ne perustuvat vankimpaan mahdolliseen asiantuntemukseen, sillä juuri nämä herrat keksivät Jäätteenmäen puheenjohtajuuden ja puhalsivat ideansa hurmokseksi kepulaiseen kenttään.

Arvostettu The Economist -lehti aikanaan vaati EU:lle perustuslakia. Konventin luonnoksen nähtyään se kuitenkin totesi sille ainoaksi oikeaksi loppusijoituspaikaksi roskakorin.

Artikkelissaan ”Alueellinen eriarvoisuus kasvoi Suomessa Euroopan suurimmaksi” HS (22.7.03) kertoo otsikkonsa olevan valhetta: ”Esimerkiksi Belgiassa alueelliset erot ovat huomattavasti suuremmat kuin Suomessa”.

”Jäätteenmäki uhrasi itsensä paljastaakseen Lipposen salaillun vehkeilyn Bushin kanssa!” Höpsis!

Ja höpsis. Jos jotain paljastettavaa olisi ollut ja Jäätteenmäki olisi toiminut yleisen edun nimissä, hän olisi paljastanut paperit avoimesti eikä salaa eikä olisi valehdellut eduskunnalle vielä kuukausia myöhemminkin pääministerinä täysistunnossa. Sitä paitsi mitään paljastettavaa ei ollut:

Lipponen kertoi avoimesti Bush-keskusteluistaan

Anssi Kullberg ja Christian Jokinen haastattelivat Tanskan pääministeri Anders Fogh Rasmussenia Tanskan puheenjohtajuuskaudesta ja EU:n tulevaisuudesta.

Suomessa Tanskan EU-puheenjohtajuuskautta pidettiin yleisesti onnistuneena. Mikä on teidän oma mielipiteenne siitä: mitkä olivat tärkeimpiä menestyksiä ja missä epäonnistuttiin?

Amnesty kesäkuinen raportti ”Human rights crackdown in the name of security” paljastaa Kuuban kiihdyttäneen ennennäkemättömän rajusti toisinajattelijoiden vainoa 18.3.03 alkaen toivoen toimiensa jäävän huomaamatta Irakin sodan uutispimennossa.

Castron motiivina oli toisinajattelijoiden vetoomus kansanäänestyksestä demokratian ja ihmisoikeuksien palauttamisesta – he olivat jo keränneet perustuslain vaatimat 10 000 nimeä.

Sääntelyn ajettua Tanskan talouden kuralle 80-luvulla maa vapautti talouttaa ja työmarkkinoitaan ja on sittemmin päässyt eroon Ruotsia ja etenkin Suomea vaivaavista työttömyydestä, syrjäytymisestä ja kurjistumisesta.

”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa,” sanoo suomalainen sananlasku. Se kuvastaa hyvin kansallista kateuden mentaliteettiä: kenenkään ei pitäisi menestyä muita paremmin, sillä moinenhan saattaisi johtaa tuloerojen kasvuun.

VR:n tuoreimmassa yhtiökokouksessa maaliskuulla liikenneministeri Kimmo Sasi pyrki lisäämään yhtiön taloudenhoidon läpinäkyvyyttä ja tehokkuutta hallitusvaihdoksilla, jotka olivat johtamassa uudistuksiin.

Antiikin Ateenan yhteiskunta jakautui kahtia, oikokseen ja polikseen. Yksityinen sfääri, oikos, muodosti vapaan miehen yksityisomaisuuden, johon kuuluivat talon, tilusten, kotieläinten ja irtaimen omaisuuden lisäksi nainen, lapset ja orjat. Vapaa mies hallitsi näitä suvereenisti. Orjat, naiset ja lapset olivat hänen omaisuuttaan, josta hänen luonnollisesti piti myös huolehtiman.