Keväällä 2000 Keskustan johtajuus näytti siirtyvän liberaalisiivelle. Olli Rehnin odotettiin haastavan Keskustan valtavirtaa edustaneen Esko Ahon.
Aho torjui Rehnin uhan hakeutumalla Harvardiin sapattivuodelle ja valituttamalla itselleen sijaispuheenjohtajan – hän tiesi, ettei sellaista kakkosvirkaa Rehn tulisi hakemaan. Niinpä seuraajakyselyiden kärkeen nousi Ahoa lähempänä oleva Maria-Kaisa Aula, aavistuksen liberaali tosin hänkin.
On yksi asia, jota globaali vasemmisto tuntuu pitävän vieläkin pahempana kuin arabisosialististen diktaattorien kukistamistamista – veden yksityistämistä. Heidän mielestään veden yksityistäminen on niin äärimmäinen pahuuden ilmenemä, että sen huonoutta ei tarvitse edes perustella.
Kehitysyhteistyön palvelukeskus uutisoi köyhien maiden tarvitsevan vapaakauppaa:
”Maataloustuotteiden polkumyynti haittaa vakavasti miljoonien afrikkalaisten maanviljelijöiden elinkeinoa ja toimeentuloa. Yhdysvallat tukee pelkästään omia puuvillan tuottajiaan 3-4 miljardilla dollarilla vuosittain, minkä vuoksi 25 000 pohjoisamerikkalaisen tuottama halpa puuvilla vie markkinat kymmeneltä miljoonalta afrikkalaiselta, joiden elanto on riippuvainen puuvillan viljelystä.”
Nike [”niikee”, kreikkalainen voiton jumalatar; englantilaisittain ”naik”]. Se tarkoittaa voittoa. Se tarkoittaa myös kallista urheilukenkämerkkiä. Globalisaationvastustajien mielissä se tarkoittaa molempia, länsimaisen yrityksen voittoa köyhistä. Nike on globaalin pääoman tuomittavan triumfin symboli.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen suurnälänhätiä on ollut vain sosialistisissa maissa – edes sodat eivät ole pystyneet samaan.
Neuvostoliitossa maatalousmaasta oli vain pari prosenttia yksityisomistuksessa, mutta yksityinen maa tuotti parikymmentä prosenttia koko maan maataloustuotannosta.
Helsingin ydinkeskustassa järjestettiin 7.6.2003 Reclaim the Streets ”Street Party”—kadunvaltausjuhlat.
Tapahtuma alkoi klo 12.30 kokoontumisella Kiasman edessä. Sambaava kulkue lähti vetämään joukkoja ensin Mannerheimin patsaan ympäri ja jalkakäytävää pitkin Sokoksen kulmalle, josta pääjoukko suuntasi Mannerheimintielle. Innokkaat nuoret sulkivat Mannerheimintien puoliksi sekä koko Postikadun ”Reclaim the Streets” ja ”Street Party” -banderoillein.
Reclaim the Streets keräsi suuren joukon nuoria Helsingin Sokoksen ja Postitalon nurkille. Vallattavaa katua ei ilmoitettu etukäteen. Mielenosoituksen tavoitteena oli vastustaa yksityisautoilua ja elävöittää kaupunkikulttuuria.
Edelleen törmää ajoittain väitteisiin, joiden mukaan Afganistanissa mikään ei olisi muuttunut sitten Talibanin aikojen. Väitteiden taustalla on useimmiten tahoja, jotka haluavat kyseenalaistaa Yhdysvaltain johtaman liittouman Afganistanin-operaation onnistumisen. Nuo väitteet ooittavat lähinnä väittäjän suhteellisuudentajun puutetta. Toki sellaista voi tulla päähän sille, joka ei ikinä ole ollut Afganistanin lähelläkään, koska hän perustaa koko käsityksensä sille, mitä ja kuinka paljon asiasta on puhuttu tiedotusvälineissä.
Helsingin sanomat kertoi suomalaisen ihmiskilven tarinan. Seuraavassa on otteita siitä.
Teijo ei ollut koskaan ollut edes mielenosoituksessa, ja armeijankin hän kävi jokin aika sitten. Hän on 22-vuotias automaatiotekniikan opiskelija Polilla. Kuten miljoonat muut hän oli sitä mieltä, ettei Irakiin saa hyökätä. – –
Saddamin kuvat hieman ihmetyttivät Teijoa. ”Minkä takia? Olivatko ihmiset itse halunneet laittaa niitä joka paikkaan?”
Pääministeri Anneli Jäätteenmäen alkuvaikeudet ns. lisäpöytäkirjan ja erityisesti Irak-asiakirjojen kanssa ovat synnyttäneet aiheellisia kysymyksiä uskottavuudesta. Toisaalta hänen kimppuunsa käynyttä oppositiota on syytetty omankin puolueen piirissä liiasta ärhäkkyydestä. On haluttu antaa hallitukselle tilaisuus aloittaa työnsä rauhassa.
Mutta onkohan sittenkään kysymys satunnaisista alkuvaikeuksista? Entäpä jos kysymys on yksinkertaisesti Jäätteenmäen tavasta toimia, joka jättää puheiden ja tekojen välille ammottavan kuilun?
Vapaasana.net 