Helsingin sanomat kertoi suomalaisen ihmiskilven tarinan. Seuraavassa on otteita siitä.

Teijo ei ollut koskaan ollut edes mielenosoituksessa, ja armeijankin hän kävi jokin aika sitten. Hän on 22-vuotias automaatiotekniikan opiskelija Polilla. Kuten miljoonat muut hän oli sitä mieltä, ettei Irakiin saa hyökätä. – –
Saddamin kuvat hieman ihmetyttivät Teijoa. ”Minkä takia? Olivatko ihmiset itse halunneet laittaa niitä joka paikkaan?”
Muiden motiivitkin olivat toisenlaisia: he olivat liittymässä Irakin armeijaan. Ihme ihmiskilpiä. ”Heillä oli perustelunsa. Tappaa ei saanut, mutta kostoksi sai ja uskonnon puolesta sai.”
”Amerikkalaiset sanoivat, että he ovat kolmessa päivässä Bagdadin porteilla, mutta se kesti kolme viikkoa. Irakin lähteistä saatiin tietää, etteivät ne ole päässeet läpi millään rintamalla.”
Teijo lähti Irakiin vastustamaan sotaa. Oliko hän lopulta Irakin armeijan puolella? ”Tavallaan jossain vaiheessa. Että meidän täytyy voittaa tämä sota.” Amerikkalaiset lähenivät, ja voimalaitosta vartioivat sotilaat alkoivat hipsiä pakoon. ”Silloin tuli ajatus, että ehkä ne ei taistelekaan viimeiseen asti.” – –
”Tosi outo olo. Minulla kun oli ollut vahvempi ja vahvempi tunne, että pitää puolustaa tätä maata, ja että kaikki haluavat niin.” – –
Kun Teijo jutteli ihmisten kanssa kaupungilla, he puhuivatkin ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Suurin osa vastustikin Saddamia. Se oli hyvin hämmentävä kokemus. Jotkut olivat selvästi iloisia amerikkalaisten tulosta. ”Sitä me ihmettelimme, että jos ne halusivat amerikkalaiset tänne, niin mehän taas oltiin täällä amerikkalaisia vastaan, ja nyt me siis . . . Monimutkaista.” – –
”Sota oli oikeastaan pettymys. Ei ollenkaan sitä, mitä oli odottanut.”

Linkkejä:
HS Teijon tarinasta