Viidakon lainsäädäntö

Etatisteilla, eli valtioon uskovilla, on hyviäkin argumentteja valtion puolesta. Mietitään nyt sääntelyä, joka ei ole markkinoiden valvovan silmän ja boikotoivan käden alaista, vaan valtiollista. On myönnettävä, vaikkakin varovaisesti ja tietyin varauksin, että joskus sääntelyn kautta on tullut hyviäkin tuloksia.

Euroero: taloustieteilijöiden enemmistö vastustaa?

Hesarin valitsemista 46 taloustieteilijästä 18:n mielestä ei vielä pidä erota eurosta. Näistäkin osa oli tätä mieltä suurin varauksin tai turvallisuuspoliittisista syistä. 23 ei halunnut vastata, mm. siksi, että kysymys ei ole taloustieteellinen vaan poliittinen. Suuren osan mielestä euro ei toimi ilman liittovaltiota. Vain 1 professori veikkasi, että euro ei hajoa. HS uutisoi: ”Ekonomistit: ei erolle eurosta”.

Taolaisuus – ensimmäinen liberalismi

Taolaisuutta pidetään varhaisimpana tunnettuna liberalismina, suorastaan libertarismina siinä missä konfutselaisuus assosioidaan konservatismiin. Paras tapa hallit on olla hallitsematta, ”mitä enemmän kieltoja, sitä köyhemmiksi ihmiset tulevat”, taolaisuuden myyttinen perustaja Laotse kirjoitti taolaisuuden päähaaraa edustavassa Daodejingissä. Myös taolaisuuden toiseksi tärkein teos Zhuangzi vastusti auktoriteetteja ja vallankäyttöä ja kannatti moniarvoisuutta: jokaisen on saatava vapaasti seurata omaa tietään (tao).

Hallitus luopuisi eurosta, jos voisi silti säilyttää kasvonsa

Vaikka Jutta Urpilainen väittää muuta, hän itse sanoi, että Suomi on valmistautunut eroamaan eurosta, jos euro tulee liian kalliiksi, ja että Suomen ei pitäisi valmistautua sellaiseen pankkiunioniin, jossa vastataan yhdessä muiden maiden veloista, taloudesta ja riskeistä. PT:n tutkija Heikki Taimio oli juuri sanonut, että euroalueen hajoaminen on ainoa realistinen vaihtoehto. Professori Noriel Roubini sanoi, että Suomen kannattaa erota eurosta, hyöty olisi 10 – 15 % BKT:stä. Urpilainen perui puheitaan, koska hän ei olisi saanut sanoa tuota. Suomi luopuu typeryyksistä heti, kun joku osaa neuvoa hallitukselle, miten sen voi tehdä menettämättä kasvojaan äänestäjien edessä. Miten?

Irtisanomissuoja lisää työntekijöiden turvattomuutta

Euroopan maissa työpaikka koetaan sitä turvattomammaksi mitä enemmän työpaikkoja suojellaan laeilla. Tällaisten irtisanomista vaikeuttavien lakien katsotaan myös vähentävän rekrytointeja. Tiukempi työpaikkojen suojeleminen irtisanomisilta pidentää työttömyyskausia sekä teoreettisten että empiiristen tulosten mukaan (jopa PT:n). Irtisanomiskorvaus on puhdas tulonsiirto yritykseltä työntekijälle, mutta muut toimet kuten irtisanomisproseduurin kustannukset, oikeuskulut ja irtisanomisajat tuottavat suoranaista hyvinvointitappiota (deadweight costs).

Demokratia ilman kapitalismia?

Demokratia on toteutunut myös ilman kapitalismia, mutta vain joissakin pienissä yhteisöissä, kuten Kalaharin autiomaalla asuvien sanien keskuudessa.” – Professori Tauno Saarela (HY), HS Tiede 5.6. ”kaikki toistaiseksi kapitalismin vaihtoehdoiksi ehdotetut, nykyisestä olennaisesti poikkeavat järjestelmät ovat johtaneet tolkuttomaan riistoon, väkivaltaan ja rikoksiin ihmiskuntaa vastaan.” – Historian professori Juha Sihvola (HY, JY), HS. Oslon rauhantutkimusinstituutin ja yliopiston tutkimuksen perusteella kapitalismi tuo rauhan varmemmin kuin demokratia, ihmisoikeudet tai hyvä hallinto.

Mitt Romney lisäsi työvoiman kysyntää

Mitt Romney johti Bain Capitalia erittäin menestyksekkäästi. Yrityssijoitusvoitot olivat 50 – 80 % vuodessa ja tuotto 2,5 miljardia. Yritykset tehostuivat huomattavasti. Tehokkuus lisää talouskasvua ja työvoiman kysyntää, vaikka juuri kyseisissä yrityksissä työpaikat vähenisivät. Vastustajakin pitää Romneyn osaamista erittäin relevanttina presidentin tehtäviin, joita ovat lähinnä priorisointi, delegointi, rekrytointi ja irtisanominen.

Meri Valkama moittii journalistien huonosti tarkistettuja faktoja ja ylimielisyyttä itsekritiikille – ja Jussi Halla-ahoa

Toimittaja Meri Valkama (Journalisti-lehti): journalisteilla kiire ”näkyy liian usein huonosti tarkistettuina faktoina puoliksi ajateltuina tulkintoina. Työssäni törmään usein myös ylitsepursuavan ylimielisiin toimittajiin, joille itsekritiikki on täydellinen sokea piste. Näiden ilmiöiden yhdistelmä on pelottava, ja sietäisi nousta keskusteluun.”[1]