Elisabeth Rehn: Naiset, uhreista kriisien ratkaisijoiksi

Tällä hetkellä YK:n Unifemin riippumattomana asiantuntijana maailman kriisipesäkkeitä kiertävä Elisabeth Rehn kertoi kokemuksistaan naisten päivän kunniaksi järjestetyssä tilaisuudessa Helsingissä 7.3.2002. Tehtävä on henkisesti raskas, mutta Rehn kertoo kestävänsä perheensä avulla. Suomen luonnossa voi myös pysähtyä miettimään ja huomaamaan, että maailmassa on muutakin kuin pelkkää kauheutta. Monet kotimaamme ongelmat tuntuvat matkojen jälkeen varsin pieniltä verrattuna siihen välittömään tuskaan jota kriisialueiden asukkaat tuntevat.

Kenttätyötä

Lokakuussa 2000 Unifemissä päätettiin valita kaksi asiantuntijaa tutkimaan naisten asemaa sodissa ja konflikteissa sekä parantamaan naisten osuutta rauhanprosesseissa. Tehtävään nimettiin liberialainen Ellen Johnson Sirleaf ja suomalainen Elisabeth Rehn. Heidän raporttiensa kirjoittajana toimii The Guardian -sanomalehden toimittaja Victoria Brittain.

Valitut asiantuntijat eivät tee niinkään toimistotyötä vaan matkustavat kentälle tutustumaan tilanteeseen. ”On mielenkiintoista ja tärkeää nähdä mitä tapahtuu ja tavata paikallisia kaiken kokeneita ihmisiä.”, kertoo Rehn. Matkakohteina ovat jo olleet mm. Itä-Timor, Kambodzha, Ruanda, Kongo, Somalia, Liberia, Israel, Sierra Leone, Kolumbia sekä Rehnille tuttu Balkanin alue. Hän itse luonnehtii kohteita ”pahimmiksi rotankoloiksi maailmassa”, missä on varmasti perää.

Elisabeth Rehn on kokenut, että ihmisillä on aivan samat tuskat ja kärsimykset kaikkialla riippumatta heidän taustoistaan, koulutuksestaan tms. Yksi pahimmista sodan seurauksista on naisten seksuaalinen alistaminen. Jopa 8-10 -vuotiaiden lasten raiskaukset ovat yleisiä. ”Kongossa tapasin tuskin yhtään yli 12-vuotiasta naista, jota ei ollut raiskattu”. Armeijat pitävät nuoria naisia seksiorjinaan ja heidän palaamisensa myöhemmin yhteiskunnan jäseniksi on erittäin vaikeaa jollei mahdotonta.

Naisten koulutus kannattaa

Sodan kauheudet kokeneille naisille on joskus on vaikeaa vakuuttaa, että maailmassa edelleen on toivoa. Minkälainen tulevaisuus on somalialaisella naisella, joka on raiskattu ja hänen sukuelimensä tuhottu aseella, ja jonka perhe on tapettu hänen silmiensä edessä? Kun naisilta itseltään kysyy mitä he tulevaisuudelta odottavat, yleisin vastaus on ”koulutusta” – ja muillakin kuin käsityö- ym. perinteisesti naisille kuuluneilla aloilla – esimerkiksi tietotekniikassa.

Naisten koulutus kannattaa: Itä-Timorilta on myönteisiä kokemuksia naisten koulutuksesta. Ensimmäisissä vapaissa vaaleissa parlamenttiin valittiin reilu 2 % naisia, mutta silti kymmenestä ministeristä kaksi on heitä. Heidän ministeriönsäkin ovat raskaan sarjan talous- ja oikeusministeriöt.

Rehn myös arvostelee YK:ta ja EU:ta naisten sivuuttamisesta kriisitehtävissä. ”Naispoliisejakin tarvitaan. Naisuhrit eivät läheskään aina puhu miehille.” Työnsä lisäksi naispoliisit antavat myös roolimalleja. Rehnin mielestä YK-tehtävissä silloin tällöin tapahtuneisiin väärinkäytöksiin tulee puuttua nopeasti ja voimakkaasti. Euroopan Unionia hän arvostelee kaksinaismoralismista. Esimerkiksi Afganistanin buddhapatsaiden tuhoaminen tuomittiin aikoinaan tiukasti, mutta naisten asemaan ei vielä tuolloinkaan haluttu ottaa selkeästi kantaa. Kongossa taas rahaa ei riittänyt avustustyöhön ennen tulivuorenpurkausta. Sen jälkeen rahaa on kyllä tullut.

Tarpeellinen tehtävä

Rehnin mukaan maailma olisi nähtävä kokonaisuutena eikä rynnätä yksittäisten asioiden perässä. Kriisit päästetään usein siihen pisteeseen, että avustustyö on sekä vaikeaa että kallista. Työtä siis riittää ja Rehn katsoo, että hänen nykyinen tehtävänsä on tarpeellinen. ”Vähän on vielä tapahtunut, mutta paikallisten naisten kuuleminen ja heidän mukaan ottaminen rauhanprosesseihin on keino tuoda hieman lisää ihmisyyttä mukaan neuvotteluihin.”

Kaikista kauheuksista tuloksena voi olla myös se, että naiset viimeinkin päättävät että nyt riittää. Naiset osaavat – ja heissä on tulevaisuus. Kunhan miehet vain antaisivat heille tilaisuuden.

Linkkejä:
Unifemin tiedote Rehnin, Sirleafin ja Brittainin tehtävästä
Suomen Unifem

Kirjoittajasta:
Kimmo Eriksson on helsinkiläinen filosofian maisteri ja Liberaalien puoluesihteeri.

Jätä kommentti