Lehdistö kuohuu Ranskan presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen jälkeen. Miten voi olla mahdollista, että Euroopan vanhin demokratia sortuu päästämään anti-semitistisen kansallissosialistin vaalien toiselle kierrokselle?

”Äärioikeisto”, sosialismi ja työväenliike

Lehdistön pauhatessa ”äärioikeistoa” vastaan on syytä muistaa, että niin äärioikeisto kuin perinteinen kansallissosialismi kumpuavat työväenliikkeestä. Aivan kuten Hitler aikanaan nousi valtaan työläisten (ja erityisesti työttömien työläisten) äänillä, samoin Le Penin suosio on suurin työväestön parissa. Le Penin äänet olivat pois Jospinilta, eivät Chiracilta.

Vastaavasti anti-semitismi ja muukalaisviha on olennaisesti osa vasemmistolaista ajatusmaailmaa. Rasistinen populismi ratsastaa useimmiten uhkakuvilla työpaikkojen menetyksestä, kun taas vapaata kauppaa puolustava perusoikeisto suhtautuu myönteisesti vieraaseen työvoimaan.

Anti-semitismin läheisin liittolainen Herra Kateus. Juutalaisilla on taipumus menestyä heidän lahjakkuutensa ja kulttuuristen ihanteidensa takia, mikä luonnostaan vihastuttaa vähemmän onnekkaita yksilöjä.

Le Penin mukana irti EU:sta?

Eikö juuri Ranska ollut ensimmäisenä boikotoimassa Itävaltaa, kun itävaltalaiset äänestäjät valitsivat Haiderin? Jos – ja tämä on tietysti suunnattoman suuri jos -Le Penistä tulisi Ranskan presidentti, niin boikotoisiko EU sitten Ranskaa? Tai itse asiassa tähänhän ei olisi tarvetta, koska Ranska silloin eroaisi EU:sta Le Penin omien sanojen mukaan.

Ranskan EU-jäsenyys onkin kriittinen kysymys. Kansanäänestys, joka vahvisti Ranskan Maastrichtin sopimuksen, oli hiuskarvan varassa. Kymmenen pettymyksen vuoden jälkeen voikin olla kyse uudestä EU-äänestyksestä. Jos Le Pen tekee tästä erityisen vaaliteemansa, hänellä on kovat paukut Chiracia vastaan.

Itsessään mielenkiintoinen kysymys on, voisiko Maastrichtin Eurooppaa edes periaatteessa jättää? Voiko valtio erota EU:sta?

Suvaitsevaisuuden koetinkivi

Ranskan vaalit ovat Euroopan sosiaalidemokraattisen hegemonien koetinkivi. Vain antamalla äänensä Chiracille vasemmisto voi osoittaa, että heistä löytyy suvaitsevaisuutta. Ranskalla on pitkät anti-semitistiset perinteet aina Dreyfusin vakoiluskandaalista lähtien. Toivottavasti viides tasavalta on oppinut jotain kolmannen virheistä.

Kirjoittajasta:
Wiri Wuorimaa on Amerikassa asuva kansantaloustieteilijä.