Elina Sanan tutkimukset osoittivat Suomen luovuttaneen sotien aikana noin 3000 ihmistä Natsi-Saksaan. Tietoihin on suhtauduttu niiden ansaitsemalla vakavuudella, ja Heikki Ylikankaan johtama työryhmä tulee selvittämään asian.

Ylioppilaslehti on uutisoinut, miten Zavidovo-vuodon päätoimittamassaan Ydin-lehdessä uutisoinut Sana vaikenee vuodon taustoista. Dosentti Martti Häikiö arvelee Sanan suojelevan Lipposta tai Koivistoa, Kalevi Sorsa puolestaan Koivistoa, Jyränkiä tai Linnamoa. Erkki Tuomiojahan on jo tunnustanut välittäneensä vuodon eteenpäin muttei hänkään suostu nimeämään alkuperäistä vuotajaa. Vuodon on arveltu tähdänneen EEC- (nyk. EU-)sopimuksen (1973) estämiseen tai Kekkosen uudelleenvalinnan varmistamiseen.

Häikiö myös kiinnittää huomiota muihinkin historiamme vaiettuihin kohtiin: ”Miksi edelleen vaietaan täydellisesti esimerkiksi siitä, mistä sisällissodassa [Vapaussota] oli kysymys, eli sosialistisesta sotilasvallankaappauksesta?” Hän myös kertoo venäläisiä sotilasvankeja kuolleen Suomessa 12 000, nelinkertaisesti Saksaan luovutettujen verran. Toisaalta Suomi luovutti myös Neuvostoliittoon valtavan joukon ihmisiä, vielä nelikymmenluvun jälkeenkin kymmeniä sosialismia paenneita toisinajattelijoita (”loikkareita”), heitä kuitenkin vain pakon edessä päästäen pakoon jokaisen, jota Neuvostoliitto ei tiennyt vaatia.

Laajemmin historiamme kipupisteitä tutkitaan Häikiön lokakuussa julkaisemassa artikkelikokoelmassa: ”Historia ja väärät profeetat. Kirjoituksia Suomen historian kipupisteistä”.

Max Jakobson (HS 3.12.03 A4) muistuttaa, että sodan päätyttyä Suomi palautti neuvostoliittoon ”yli 56 500 siviiliä ja yli 47 500 sotilasta. Siviileistä suurin osa oli inkeriläisiä ja virolaisia.” Jakobson myös muistuttaa, että suomalaisten enemmistö suhtautui Hitlerin Saksaan kriittisesti, talvisodan jälkeen suorastaan tuomitsevasti, mutta joutui silti turvautumaan tähän puna-armeijan valloitettua Baltian valtiot kesällä 1940, koska Suomen pelättiin olevan seuraavana vuorossa ja vain Saksan tuki saattoi pelastaa siltä.

Heinrich Himmlerin vaatiessa suomalaisia luovuttamaan juutalaisensa Saksaan kesällä 1942 pääministeri Ragnell vastasi hänelle: ”Meillä ei ole juutalaiskysymystä”. Juutalaisille sotavangeillekin rakennettiin synagoga ja Juutalainen seurakunta sai pitää heistä hyvää huolta. Vuonna 1943 uusi pääministeri Edwin Linkomies vapautti juutalaiset pakolaiset eristysleireistä ja myönsi kansalaisoikeudet useille ulkomailta tulleille juutalaisille.

Suomi selviytyi eettisistä velvollisuuksiaan monia muita maita paremmin, muttei maamme historia ole tahraton. Vaikeneminen niin sodanaikaisista kuin myöhemmistäkin ihmisluovutuksista totalitaristisille valtioille on häpeällistä, ja asioiden taustat tulee selvittää. Tässä ei kuitenkaan saa jättää sosialismin rikoksia kansallissosialismin (”natsismin”) rikosten varjoon.

Lisäys 4.1.04: Historioitsija Antero Leitzinger on oikaissut monia kirjan virheitä kirja-arviossaan.