Köyhimmän kymmenyksen reaalitulot kasvoivat 16 %, rikkaimman 66 % vuosina 1995-2006.

Rikkaimman kymmenyksenkin enemmistön tulot kasvoivat selvästi vaatimattomammin, mutta ääririkkaat vaurastuivat eniten.

Vielä nykyiselläänkin tuloerot ovat pienehköjä, esimerkiksi 9:nnen kymmenyksen tulot olivat 29 400 – 35 876 e/v. ja toisen 11 721 – 14 263 e/v. Kotitalouksien osalta tulot olivat luultavasti vielä tätäkin huomattavasti tasaisempia, samoin jos katsotaan pidemmän ajan kuin yhden vuoden yli, niin että ihmisten pujottelu työn, työttömyyden ja opintotuen välillä tasoittuu. Eläkeläisillä puolestaan on usein vähemmän menoja ja enemmän omaisuutta pienempien tulojen vastapainona. Silti työllisyyden parantaminen työmarkkinoita vapauttamalla ja ehkä myös perustulolla auttaisi eniten juuri kaikkein köyhimpiä, etenkin pitkällä aikavälillä, syrjäytymistä ehkäisemällä.

Lisäksi tänä vuonna finanssikriisin myötä tuloerot lienevät kaventuneet vahvasti sikäli, että rikkaimpien tulot lienevät pudonneet peräti negatiivisiksi omaisuusarvojen laskun myötä. Tätäkö on toivottu? Ei, tuloerojen kaventuminen on yleensä huono merkki, köyhillekin, kun taas tuloerojen kasvaminen yleensä liittyy nousukauteen, köyhienkin tulojen ja vaurauden kasvuun.

Miksi tuloerot ovat kasvaneet?

Tuloerojen kasvu kuvaa sitä, että lamassa hyväosaisten tulot putosivat eniten, mikä on nyt korjaantunut. Toisaalta tilastoissa näkyy, että pääomatuloja on piilotettu entistä vähemmän vuoden 1993 pääomatuloveronalennuksen jälkeen.

Kolmantena tekijänä on rakennemuutos: on siirrytty teollisuusyhteiskunnasta entistä pidemmälle palveluyhteiskuntaan ja etenkin avauduttu globaalille kapitalismille. Tämän tuottamasta kasvusta kaikki hyötyivät mutta eniten lahjakkaimmat, ahkerimmat, onnekkaimmat ja rikkaimmat. Köyhimpienkin kannattaa silti olla tyytyväisiä tästä muutoksesta, tuskinpa hekään luopuisivat tuosta 16 % – 25 %:n tulonnousustaan – he ovat pitkälti työttömiä, eläkeläisiä ja opintotuen saajia. Palkansaajien käytettävissä olevat reaalitulot ovat nousseet 30 – 40 %.

Vuosina 1995-2005 tuloerot kasvoivat Suomessa enemmän kuin muissa OECD-maissa. Kyse on keinotekoisen alhaisten tuloerojen osittaisesta normalisoitumisesta – Suomessa tuloerot ovat yhä pieniä ja tuo aika oli hyvää köyhillekin. Jos tuloerot olisivat supistuneet, se olisi kai kertonut kaikille huonosta ajasta.

Suomalainen anomalia

Päinvastoin kuin lähes kaikissa muissa maissa, Suomessa tuloerojen kasvu oli suurimmaksi osaksi muuta kuin markkinatuloerojen kasvua. Kyse tuskin on mistään anomaliasta talouden rakenteessa, todennäköisemmin syynä ovat kirjanpidolliset seikat kuten se, että vuoden 1993 pääomatuloveroalennuksen jälkeen mm. lääkärit, juristit, konsultit ja monet muut markkinatuloerojen kasvusta eniten hyötyneet ovat siirtäneet tulojaan pääomatuloveron piiriin ja siten suurituloisten verot ovat vähentyneet enemmän kuin heidän markkinatulonsa ovat lisääntyneet.

HS: Nousukausi vauhditti suomalaisten jakautumista kolmeen luokkaan (eri tulokymmenysten tulokasvut tarkemmin)
VS: Ruotsissa tuloerot ovat suuremmat kuin USA:ssa (3.5.2008)
VS: Kun joku rikastuu, se on toisilta pois – päinvastoin (4.2.2006)
VS: Veroilla tuhottu hyvinvointi (15.3.2004)
VS: Kapitalistien tuloja leikattiin 42 %