Miksi fiskaalinen stimulointi on ongelmallista

Lähes sata vuotta sitten John Maynard Keynes totesi, että pitkällä aikavälillä olemma kaikki kuolleita. Tällä hän halusi osoittaa, että talouspolitiikassa olisi mielekästä keskittyä lyhyen aikavälin kehityksen tasaamiseen. Keynesiläinen lyhytnäköinen talouspolitiikka joutui osittain syrjäytetyksi 70- ja 80-lukujen stagflaatiokausien myötä. Sittemmin länsimaissa on nojattu rahapolitiikkaan ja passiiviseen finanssipolitiikkaan. Luottokriisin seurauksena valtiot ovat kuitenkin ajautumassa takaisin keynesiläiselle tielle.

Keynesiläisyyden ajatus

Eräänä keynesiläisenä perusajatuksena on, että valtion menojen kasvattaminen johtaisi kerroinvaikutukseen, jonka seurauksena esimerkiksi sadan euron suuruinen fiskaalinen injektio johtaisi kolmen sadan euron suuruiseen tulojen lisäykseen taloudessa. (Kuvitelkaa prosessia, jossa valtio antaa teille satasen, te ostatte sillä joululahjoja ja kulutuksenne seurauksena rikastunut lelutehdas käyttää rahat tuotannon lisäämiseen.) Jos asiat olisivat näin yksinkertaisia, periaatteessa mikä tahansa valtion ohjelma olisi oikeutettavissa. Itse asiassa julkisen vallan taloudellisen roolin lisäämistä toisen maailmansodan jälkeen perusteltiin juuri tällaisin keynesiläisin argumentein.

Elvytys syrjäyttääkin muuta kysyntää ja aiheuttaa pysyvää tehottomuutta

Asiat eivät kuitenkaan ole näin yksinkertaisia. Ensinnäkin on huomioitava syrjäytysvaikutus. Valtion menojen kasvattaminen vaikuttaa korkotasoon. Riippuen rahamarkkinoiden käyttäytymisestä, korkotaso saattaa nousta niin paljon, että tämä syrjäyttää yksityisiä investointeja enemmän, kuin mitä fiskaalinen stimulointi kasvattaa kulutusta. Syrjäytysvaikutus toimii myös työmarkkinoiden kautta: työvoiman kysynnän lisääminen nostaa palkkatasoa. Jos valtio yrittää vähentää työttömyyttä luomalla julkisia töitä (esimerkiksi Barack Obama on ehdottanut julkisten töiden lisäämistä), tämä työvoima on pois yksityiseltä sektorilta, ja koska julkisella sektorilla tuottavuuden kasvu saattaa olla hyvinkin heikkoa, jopa olematonta, tällaisesta työvoimapolitiikasta voi pitkällä tähtäimellä muodostua suurikin rasite kansantaloudelle. Tilapäisiksi tarkoitettujen valtion ohjelmien purkaminen kriisin laannuttua on myös usein osoittautunut vaikeaksi.

Mikään ei ole niin pysyvää kuin tilapäinen valtion ohjelma – Milton Friedman

Onko veroale vähiten haitallista elvytystä?

Fiskaalisen stimuloinnin muodolla on tietenkin merkitystä. Eräiden tutkimusten mukaan verotuksen vähentäminen on parempi tapa stimuloida taloutta kuin valtion menojen lisääminen. Ei ole vaikeaa nähdä, miksi ainakin pidemmällä aikavälillä asiat todellakin ovat näin. Yksityissektorin kulutuksen lisääminen tapaa allokoida resursseja kilpailullisille aloille, kun taas valtio allokoi resursseja vähemmän rationaalisin perustein. Verojen leikkauksia seuraava kerroinvaikutus saattaa tosin myös jäädä olemattomaksi, kun osa tulojen lisäyksestä jää säästöihin tai menee tuontihyödykkeiden hankintaan. Tämän lisäksi täytyy huomioida odotukset, jotka yleisö muodostaa valtion alijäämien perusteella. Jos taloutta stimuloidaan valtiontalouden alijäämää kasvattamalla, taloudelliset toimijat saattavat vähentää kulutustaan, sillä he odottavat verotuksen nousevan myöhemmin. Esimerkiksi tämän vuoden alun veronpalautukset Yhdysvalloissa, joiden tarkoituksena oli stimuloida kulutusta, epäonnistuivat, kun amerikkalaiset kuluttivat ainostaan 10-20% palautuksista.

Ongelman ytimenä on siis se yksinkertainen seikka, että maailmassa on niukasti resursseja, joista taloudelliset toimijat joutuvat kilpailemaan keskenään. Jos valtio käyttää resursseja, tämä on väistämättä yksityiseltä sektorilta pois. Lyhyen aikavälin tavoitteisiin kiintyneet, Nobel-palkittu Paul Krugman etunenässä, vakuuttavat, että tämä on hyväksyttävää, sillä yksityissektori ei tällä hetkellä yksinkertaisesti kuluta tarpeeksi resursseja. Mutta jos resursseja ei riistetä yksityissektorilta nyt, riistetään ne tulevilta sukupolvilta.

Demariministeri pelkää elvytyksen vaaroja

Newsweekin haastattelussa Saksan sosiaalidemokraattipuolueen valtiovarainministeri kuulostaa harvinaiselta maltin ja järjen ääneltä keskellä kaaosta. Muutamia otteita (kursivoinnit minun):

”When I look at the chaotic and volatile debate right now, both in Germany and around the world, my impression and concern is that the daily barrage of proposals and political statements is making markets and consumers even more nervous.”

”The same people who would never touch deficit spending are now tossing around billions. The switch from decades of supply-side politics all the way to a crass Keynesianism is breathtaking. When I ask about the origins of the crisis, economists I respect tell me it is the credit-financed growth of recent years and decades. Isn’t this the same mistake everyone is suddenly making again, under all the public pressure?”

”Making political decisions means taking responsibility in an environment of uncertainty. When in doubt, I’d say the risk is greater of burning money without significant effects and in the end having a budget weighed down with even more debt. For me the only stimulus measures that make sense are those that create jobs and have a positive structural effect beyond the economic cycle.

”The U.S. is exceedingly dynamic, has tremendous flexibility, mobility and energy, and has so far come out of every economic hole faster than we in Old Europe. There is no reason they shouldn’t come out of the current situation faster, too. ”

Tässä kaikessa yksinkertaisuudessaan kokonaiskysynnän stimulointiin kohdennetun finanssipolitiikan ongelmia. Bail out -suunnitelmiin ja holtittomaan rahapolitiikkaan liittyykin sitten suuri tukku muita ongelmia, mutta näiden suurten poliittisten suunnitelmien taustalla vaikuttavat samanlaiset ongelmat kuin aktiivisen finanssipolitiikankin tapauksessa: lyhytnäköisyys, poliitikkojen perusongelma.

Aiheesta lisää muissa blogeissa:
Greg Mankiw, Stimulus Spending Skeptics
Marginal Revolution, Fiscal Policy and the Burden of Proof

Miten sääntelyllä luotiin finanssikriisi? Miksi roskapankkia ei pidä perustaa? (VS 26.9.08, sis. linkkejä)

Yksi kommentti artikkeliin ”Miksi fiskaalinen stimulointi on ongelmallista

  1. Viinaputki ei katkea viinaa juomalla. Tämän kaikki varmaan myöntävät. Löysän rahapolitiikan aiheuttamaa varallisuuskuplaa ei varmaan voi parantaa löysentämällä rahapolitiikkaa? Sama efekti on finanssipoliittisella interventiolla, jossa valtio käytännössä pumppaa velkarahaa markkinoille.

    Kuplan puhkeaminen, eli taantuma on markkinamekanismi. Taantuma tekee kipeää mutta hyvää. Taantuma tervehdyttää talouden kun vääristyneet hintasignaalit korjaantuvat. Jos taantumaa lykätään, niin se kärsitään myöhemmin kahta kauheampana (pikkukankkunen vs. iso kankkunen…). Elvytys on siis typerää ja myös moraalisesti väärin monesta syystä.

    Elvytys siirtää taantumaa eteenpäin eli estää kuplaa puhkeamasta. Ongelmana on se, että kupla jatkaa vain kasvamistaan. Elvytys tehdään käytännössä tuhlaamalla etukäteen varonmaksajien rahoja. Elvytys on poliitikkojen oman lyhytnäköisen intressin mukaista, eli ratkaisee etupäässä poliitikkojen ongelman.
    Finanssipolitiikka kohdistuu yleensä rajatuille talouden sektoreille (kuunnelkaapa kuinka rakennusala kerjää elvytystä), eli suosii joitain ihmisiä toisten kustannuksella. Tämähän on suoranaista korruptiota, päivänvalossa ja ihan laillistakin!

    Entäs elvytysraha sitten? Mistä se tulee? Suomen valtiolla ei ainakaan ole nettofinanssivarallisuutta vaan velkaa. Eli veronmaksajilla on velkaa. Kun kerta kansalaiset ja yritykset ovat sitä mieltä, että nyt kannattaa harkita ja odottaa ennen investointeja, niin miksi valtion sitten kannattaisi alkaa törsäämään? Valtiovaltahan ottaa nyt meidän piikkin velkaa, eli tuhlaa verotuloja etukäteen.

    Ainostaan ajoittamalla jo tarpeelliseksi koettuja investointeja voi valtio pehmentää kuplan puhkeamista. Julkisen taloudenkin pitäisi toimia opportunistisesti, eli lykätä investointeja kunnes esim. rakennusalakin hieman nöyrtyy ja kyselee lakki kädessä töitä (ts. urakkatarjoukset laskevat). Näin siis veronmaksajat saavat maksimaalisen vastineen rahoilleen.

    ———————————
    Rami Eskola, Inhimillisen rappion tutkija
    ——–

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s