Spekulaatio ja johdannaiskauppa vähentävät hintojen heilahtelua ja saa hinnat tarkemmin kuvaamaan nykyistä ja tulevaa niukkuutta, mikä ohjaa tuotannon ja kulutuksen kestävämmälle tasolle aikaisemmin. Vasemmistolaisen Paul Krugmanin mukaan spekulaatio voi myös aikaistaa valtioiden kestämättömästä finanssipolitiikasta johtuvien kuplien puhkeamista, niin että tuho jää pienemmäksi ja korjausliikkeet tehdään aikaisemmin.

Spekulaation uhka voi jo ennalta ehkäistä valtioiden ja yritysten kestämätöntä velkaantumista.

Spekulointia ovat sijoitukset, joissa on riskiä, kuten asunnon ostaminen, tehtaan perustaminen tai kauppa osakkeilla tai johdannaisilla.

Kestävä kulutustaso

Spekulaatio korjaa hintoja oikealle tasolle paitsi eri paikkojen välillä myös eri ajankohtien välillä, periaatteessa ikuisuuteen asti, ja näin ohjaa tuottajia ja kuluttajia oikein. Jos sato on liian vähäinen, sen loppuminen kesken tulee aikanaan nostamaan hintaa paljon. Mikäli spekulantteja on liikkeellä, he reagoivat tähän ostamalla satoa heti ennen täyttä hinnannousua, jolloin sen hinta nouseekin heti ja pysyy tasaisena. Hinnannousu saa kuluttajat vähentämään kulutusta niin, että sato riittää tasaisesti seuraavaan satoon asti. Hinnannousu myös kannustaa tuottamaan lisää. Vastaavasti hinnan ollessa liian korkea spekulantit myyvät ehtiäkseen ennen täyttä hinnanlaskua, mikä jälleen korjaa tuotantoa ja kulutusta oikeammaksi. [1]

Jos spekulantti arvioi hinnan olevan nousussa esimerkiksi lisääntyvän kysynnän vuoksi, hän voi ostaa sadon futuureja, esimerkiksi jonkun maanviljelijän ennalta myymän oikeuden ostaa tonnin tämän vehnää seuraavan satokauden aikaan. Näin futuurien hinnat antavat tulevasta vehnän hinnasta parhaan ennusteen, mitä rahalla saa. Mikäli joku ei usko siihen, hänen kannattaa pelata sitä vastaan ostamalla tai myymällä futuureja, niin että hänenkin näkemyksensä korjaa futuurin hintaa.

Maanviljelijät usein valitsevat futuurihintojen perusteella sen, mitä viljelevät ja miten paljon, paljonko käyttävät lannoitteita ja muuta panostusta jne. Näin viljelijät osaavat huomioida ennalta tarpeen lisätä esimerkiksi vehnän tuotantoa.

Spekulanttien ja johdannaisten ansiosta tulevat tarpeet ovat jo nyt edustettuina markkinoilla, niidenkin, jotka eivät itse tajua itsensä tai jälkeläistensä tulevien tarpeiden suuruutta.

Markkinoiden tehokkuus ja likviditeetti

Jos joillain markkinoilla, ei olisi spekulantteja, hintapyyntöjen ja -tarjousten väli olisi suurempi ja potentiaaliset uudet yrittäjät, myyjät tai ostajat, joutuisivat maksamaan enemmän tai saamaan vähemmän jos ylipäänsä löytäisivät vastapuolia kaupoilleen. Spekulanttien ansiosta henkilö, joka joutuu realisoimaan omaisuuttaan (tai ostamaan jotain), löytää nopeasti ostajan (tai myyjän) suunnilleen markkinahintaan.

Jos tulevien myyjien ja ostajien tarpeet suojautua ennalta yllättäviltä hintaheilahteluilta eivät osu yksiin, spekulantit korjaavat tämän aukon. [2]

Riskien kantaminen

Yrittäjä ei välttämättä halua kantaa kaikkea toiminnastaan koituvaa riskiä tai hänellä ei ehkä edes ole rahoja tarvittaviin sijoituksiin. Tällöin spekulantit voivat esimerkiksi ostaa ennakkoon yrittäjän tulevaa tuotantoa tai johdannaisilla ottaa kantaakseen sijoittajien riskejä.

Arvon määrittäminen / riskien löytäminen

Fundamenttianalyysiä tekevät riskirahastot (fundamental hedge funds) löytävät yritysten taseen ulkopuoliset riskit ”paljon muita sijoittajia todennäköisemmin”, esimerkiksi ympäristövastuun ja sosiaaliset ongelmat, joita perinteinen analyysi ei tavoita. Mikäli he näin huomaavat yrityksen liian kalliiksi tai halvaksi, he myyvät tai ostavat sitä vastaavasti, jolloin sen arvo korjautuu oikeammaksi. Tämä pitää osakkeiden hinnat tehokkaampina ja auttaa löytämään ongelmat aikaisemmin. [3]

Raaka-aineiden hintapiikkien vähentäminen

Niiden metallien, joista käydään pörssikauppaa, hinnat heilahtelevat muita vähemmän. OECD:n tutkimuksen mukaan indeksirahastojen lisääntyvä osallistuminen maataloustuotteiden raaka-ainejohdannaiskauppaan on jatkuvassa yhteydessä hintaheilahtelujen vähentymiseen. Tämä johtunee siitä, että rahastot myyvät hinnan noustessa ja ostavat hinnan laskiessa tehdäkseen voittoa ja pitääkseen raaka-aineen sijoitusosuuden sijoitussalkussaan ennallaan (vakiona). [4]

Lyhyeksi myynti

”Lyhyeksi myynti” (spekulantti myy sallitusti enemmän arvopaperia kuin omistaa) toimii kuten ”kanarialintu hiilikaivoksessa”: se paljastaa ja pysäyttää kestämättömän toiminnan aikaisemmin ja siten vähentää vahinkoja ja kehittyviä markkinakuplia. [3]

Hintapiikkien ehkäisy

Todistusaineisto ei tue väitettä, että spekulantit olisivat aiheuttaneet raaka-aineiden hintapiikkejä. Jos he kuitenkin aiheuttavat joitain vääristymiä, tämä on pientä sen rinnalla, miten paljon he parantavat futuurimarkkinoiden likviditeettiä (kaupat saa tehtyä halutessaan ja ilman turhia hintaheilahteluita) ja hintainformaatiota (hinta kuvastaa tarkemmin kyseisen raaka-aineen arvoa, niukkuutta). [2]

Väitteet tahallisesti aiheutetuista hintapiikeistä ovat perättömiä[2]. Viime vuosien raaka-aineiden yllättävät hintapiikit ovat johtuneet luonnollisista kykynnän ja tarjonnan muutoksista kuten yllättävät tuotantohäiriöt ja Kiinan nopea kysynnän kasvu[2]. Lisäksi spekulanttien sijoittamat summat ovat kauppaan verrattuna niin pieniä, ettei niillä voisi olla suurta vaikutusta (ja pienestäkään ei ole todisteita), etenkään, kun he sijoittavat lähes pelkästään futuureihin, joilla ei ole suoraa vaikutusta raaka-aineiden nykyhintoihin[2] (eli ”spottihintoihin”). Tuleviin (spotti)hintoihin ne voivat vaikuttaa hintapiikkejä tasoittavasti eikä lisäävästi, koska futuurihintojen nousu kannustaa tuottamaan enemmän ja kuluttamaan vähemmän[1].

Luonnonvarojen hinnat ovat aina heilahdelleet, ja se johtuu kysynnän ja tarjonnan muutoksista eikä spekulaatiosta. Vuonna 2008 huippusuhdanne nosti öljyn ja ruoan kysynnän niin korkeaksi, että tarjonnan rajat tulivat vastaan, ja niukkuus korotti hintoja. Venäjän kuivuus, palot ja vientikielto nostivat vehnän hintaa. Huonot maissi- ja sokerisadot nostivat näiden hintoja. [4]

The Economist -lehden mukaan spekulanttien vastustaminen ja sääntelyn lisääminen ovatkin poliitikkojen ääntenkalastelua (mm. USA, Ranskan Nicolas Sarkozy ja Saksan Angela Merkel) ja syntipukkien hakemista: konnia ovat poliitikot eivätkä sijoittajat. [2]

Vuonna 2009 kuparivarastot kasvoivat hintojen noustessa, mikä herätti epäilyjä hamstrauksesta. Tämän selitykseksi kuitenkin osoittautui se, että kuparin hinta ja kysyntä eivät olleet vielä kokonaan toipunut vuoden 2008 finanssikriisin aiheuttamasta romahduksesta vaan jatkoivat nousuaan vielä vuonna 2010. [4]

Joskus spekulantit kuitenkin erehtyvät. Vuonna 2009 eräät spekulantit myivät lyhyeksi öljyä [johdannaisin?] uskoen hinnan laskevan, mikä saattoi polkea hintoja keinotekoisen alas, mutta nämä spekulantit tekivätkin sitten tappiota ja pian muut spekulantit alkoivat ostaa öljyä, jonka kysyntä ja hinta sittemmin nousikin. [4]

Aiemmin on arveltu, että eräissä tapauksissa spekulantit ovat saattaneet toimia psykologisista syistä irrationaalisesti, esimerkiksi luullen, että muilla on väärä käsitys oikeasta hinnasta, ja yrittäen hyötyä tästä ennen kuin asia selviää, ja siten virhetoimillaan etäännyttäneet markkinahintoja ”oikeista”, fundamenttien määrittämistä hinnoista.

Spekulaatio puhkaisee kuplat ajoissa?

On arveltu, että eräiden valuuttojen ollessa yliarvostettuja (ts. tehdessä maan hintatason ”liian” korkeaksi suhteessa muihin maihin) George Soros ja muut spekulantit ovat myyneet näitä valuuttoja ja siten saaneet niiden arvon laskemaan tai valtion taipumaan hallinnollisesti laskemaan niiden arvoa. Suomen markan devalvointia ja devalvoitumista 1991 ja 1992 on väitetty tällaisiksi tapauksiksi. Spekulaation on muutenkin arveltu vaikeuttavan valtioiden mahdollisuuksia säädellä arvoja reaalitaloudellisista ”fundamenttiarvoista” poikkeaviksi.

Vasemmistolaisen talousnobelisti Paul Krugmanin mukaan mainitun kaltainen valuuttaspekulaatio toimii pääsäännön mukaisesti silloin, kun valtiot ovat harjoittaneet kestämätöntä talouspolitiikkaa, ja tuo kaukonäköisesti nopeammin esiin talouspolitiikan kestämättömyyden. Krugmanin mukaan kiinteä valuuttakurssi (kuten Suomi vuoteen 1992) tarjoaa spekulanteille ilmaisia lounaita mutta kelluva valuuttakurssi (kuten eurolla aina ja dollarilla 1970-luvulta) antaa epävarmuuden näkyä heti valuutan hinnassa ja siten suojaa yli äyräiden paisuneen mutta kurssissa vielä näkymättömän kestämättömyyden tuomalta romahdukselta. [5]

””Spekulaatio onnistuu vain sellaisia valtioita vastaan, jotka ovat hoitaneet talouttaan heikosti vuosien ajan””, totesi Itävallan valtiovarainministeri Josef Proell Kreikan kriisistä vuonna 2010[6].

Viiteluottelo ja lisätietoja
Spekulaatio (Liberalismi.net)