Monet taloustieteilijät kuten Scott Sumner ja ainakin karkeasti Paul Krugman vaativat keskuspankkeja pitämään talouden pysyvästi 5 %:n nimellisen BKT-kasvun uralla. Rahapolitiikka olisi sääntöpohjaisen mekaanista ja uskottavaa ja silti sokkien tullen joustaisi inflaatio ja reaalipalkka eikä työttömyys. Ben Bernanke ilmoitti äsken Fedin harkitsevan askelta tähän suuntaan.

Markkinamonetaristit katsovat tällaisen politiikan elvyttävän huonoina aikoina ja hillitsevän ylikuumenemista hyvinä aikoina sekä reagoivan ulkoisiin shokkeihin paremmin. Esimerkiksi vuonna 2011 EKP turhaan kiristi politiikkaansa öljyn hinnan nousun vuoksi, mikä katkaisi alkaneen heikon elpymisen tarpeettomasti. Markkinamonetaristit korostavat myös rationaalisten odotusten merkitystä ja NBKT-sääntöpohjaisen rahapolitiikan uskottavuutta verrattuna nykyiseen ”harkinnanvaraiseen” reagoimiseen shokkeihin ja taantumiin.

Ylikireä rahapolitiikka

Viime vuosina keskuspankkien rahapolitiikka on ollut ennätyksellisen kireää. Heinäkuussa 2009 USA:n vuoden inflaatio oli -2,1 % ja euroalueen inflaatiot olivat 0,3 % 2009 (USA 2,7 %) ja 1,6 % 2010 (USA 1,5 %). Inflaatio kuitenkin mittaa rahapolitiikan kireyttä jälkijunassa – inflaatio-odotukset ovat parempi mittari, ja ne ovat olleet ennätyksellisen alhaalla. Monet pitävät tätä keskeisenä syynä siihen, että kriisistä on tullut näin paha ja pitkä.

Kannattajia

Vuonna 2011 NBKT-tavoitteen taakse asettuivat Goldman Sachs[3] ja Northern Trust[4] sekä Paul Krugman, joka vaati keskuspankkia omaksumaan ”expectations-based monetary policy” ja kehui markkinamonetarismin NBKT-tavoitetta.[5] Milken Institute julkaisi loppuvuodesta Clark Johnsonin tutkimuksen, joka puolsi markkinamonetarismia.[6] Talousneuvonantajien neuvoston entinen puheenjohtaja Christina D. Romer vaati lokakuun 2010 lopulla New York Timesin pääkirjoitussivulla Fediä siirtymään NBKT-tavoitteeseen.[7]

Marraskuussa 2011 Fedin puheenjohtaja Ben Bernanke piti lehdistötilaisuuden, jossa hän kertoi, että Fedin johtokunta harkitsee NBKT:n lisäämistä tärkeiden talousindikaattoriensa joukkoon.[7]

29.11.2011 Keskuspankin kansainvälisen osaston johtajan tehtävät elokuussa Citigroupin vastaaviin tehtäviin vaihtanut Nathan Sheets vaati keskuspankkia asettamaan tavoitteekseen tietyn nimellisen kulutuksen. Sheets arvioi, että Fed ei tee näin ennen uutta käännettä huonompaan. [8]

Käytännön toteutus

Markkinamonetaristit kannattavat sääntöpohjaista politiikkaa talouden vakauden lisäämiseksi. Heidän mielestään harkinnanvarainen rahapolitiikka on ongelmallista.[8]

Markkinamonetaristien mukaan keskuspankin tulisi ilmaista selkeästi NBKT-tavoitteensa ja käyttää rahapolitiikan työkaluja kunnes NBKT-futuurimarkkinat ennustavat tavoitteen mukaista NBKT-kasvua. Eräissä vaihtoehtoisissa ehdotuksissa keskuspankki vain mekaanisesti ostaisi ja myisi NBKT-futuureja rajattomasti tai rajoitetummin hinnalla, joka kasvaa tavoitevauhdilla.

Nimellinen BKT

Sumner korostaa, että tavoitteena pitäisi olla tietty NBKT:n kasvu-ura, siis nyt periaatteessa palaaminen vuotta 2008 edeltäneelle uralle. Käytännössä hän ehdottaa maltillisempaa linjaa: esimerkiksi kaksi vuotta 7 %:n kasvua ja sitten pysyvästi 5 %:n kasvu-uralla. Jos uralta poiketaan, on palattava vanhalle uralle eikä jatkettava uudella yhtä jyrkällä uralla. [9]

Koska palkat eivät jousta alaspäin, huonoina aikoina työllisyys joustaa: monen työn arvo putoaa heidän palkkojaan alemmalle tasolle, mutta ay-liike ei anna laskea palkkoja. Jos keskuspankki asettaa nimellisen BKT:n kasvamaan vakiovauhdilla, tämä ongelma vältetään ja inflaatio sopeuttaa palkkatasoa työllisyyden sijaan. Tämä reaalipalkan lasku ei estä maksamasta takaisin omassa valuutassa otettuja asuntolainoja, kun nimellistulot eivät laske ja korko peräti laskee.

Kuplat

Sumnerin mukaan pitäisi tuottaa pysyvä kasvukausi. Hän muistuttaa, että rahapolitiikan parantuessa kasvukaudet ovat pidentyneet, Australiassa kasvu jatkui juuri 17 vuotta yhteen menoon. [10]

Sumnerin mukaan keskuspankki ei voi vaikuttaa kupliin suoraan, vain BKT:n kautta. Esimerkiksi vuosina 1928-29 Yhdysvaltain keskuspankki Fed yritti monesti turhaan puhkaista osakekuplaa nostamalla korkoa kunnes se nosti korkoja niin paljon, että sai vedettyä talouden taantumaan. [10]

Lisätietoja viiteluetteloineen
Keynesiläisyys oikeuttaa korruption, markkinamonetarismi poistaa lamat ja sääntelyhimon (Vapaasana.net 2011-12-06)
Markkinamonetarismi (Liberalismi.net)
Market monetarism (Wikipedia)