Taloustieteen termi ”Luova tuho” tarkoittaa sitä, miten yhteiskunnassa ja etenkin taloudessa vanhat yritykset, tuotteet ja ammatit häviävät uusien, parempien ja tuottavampien tieltä. Näin työntekijät, raaka-aineet ja rahoitus vapautuvat hyödyllisempään käyttöön ja tuottavuus ja yhteiskunnan elintaso nousevat.

Koska haitat näkyvät heti ja yhteiskunnan hyödyt vasta vähitellen, luovaa tuhoa on usein vastustettu poliittisesti, mikä pitkittää luovan tuhon haittoja ja eliminoi sen hyötyjä, lannistaa tekemästä uusia tuotteita, vääristää markkinoiden hintainformaatiota ja kannustimia sekä tulee kalliiksi veronmaksajille.

Hyödyt

Yhteiskunnat, jotka antavat luovan tuhon toimia, tulevat tuottavammiksi ja rikkaammiksi. Niillä on varaa korkeampaan elintasoon, lyhyempiin työviikkoihin, parempiin ja uusiin tuotteisiin ja työpaikkoihin. [1]

Luova tuho eli yritysdynamiikka tuottaa monessa kehittyneessä valtiossa 20 – 30 % tuottavuuden kasvusta. Tuoreiden tutkimusten mukaan luova tuho ei huononna työtyytyväisyyttä. [2]

Suomen yrityssektorin työpaikoista katoaa yli 10 % vuodessa mutta tilalle tulee yhtä paljon uusia. Tämä luova tuho on tarpeen, jotta innovaatiot ja teknologinen kehitys muuttuisivat tuottavuuden kasvuksi. Tämän vuoksi työpaikkoja ei pitäisi suojella vaan pitäisi auttaa työntekijöitä löytämään uusia työpaikkoja. [3]

Haitat

Silti luovassa tuhossa joidenkin tilanne yleensä huononee, etenkin tilapäisesti. Esimerkiksi rautateiden, autojen ja lentokoneiden tulo teki useimmista vaununtekijöistä ja sepistä työttömiä. Yhdysvaltain rautateilläkin työskenteli vuonna 1920 kymmenkertainen määrä ihmisiä 2000-lukuun verrattuna. Kaukopuheluiden kymmenkertaistuessa 1970-luvulta työntekijämäärä putosi kolmannekseen uuden teknologian myötä. Sama ilmiö on tapahtunut teollisuudenalalla toisensa jälkeen. [1]

Nokian nopea nousu ja alamäki voidaan myös nähdä esimerkkinä luovasta tuhosta. Ensin Nokia syrjäytti muita yrityksiä ja imi itseensä resursseja, nyt muut tekevät asiakkaiden mielestä vieläkin parempia tuotteita ja Nokialta vapautuu resursseja muuhun käyttöön.

Milloin työpaikkojen tuhoutuminen on hyvästä?

Kysynnän, tuotantorakenteen ym. muutokset keskimäärin nostavat tuottavuutta huomattavasti mutta joidenkin töiden arvo välillä laskee. Ihannemaailmassa ihmiset voisivat tällöinkin jatkaa vanhoissa työpaikoissaan sillä palkalla, joka siitä työstä kannattaa enää maksaa, kunnes he löytävät parempia työpaikkoja.

Suomessa palkkaa ei saa alentaa työn tuottavuuden laskiessa, joten joskus työntekijä joudutaan irtisanomaan, vaikka hänen yhä kannattaisi ennemmin jatkaa siinä vaikka sillä alennetulla palkalla. Myös yleissitovat minimipalkat ajavat irtisanomaan työntekijöitä, kun minimipalkka ylittää työn arvon asiakkaalle.

Historia

”Luovan tuhon” teorian loi (puoli-itävaltalainen) taloustieteilijä Joseph Schumpeter, joka piti yrittäjyyttä ja kilpailua luovan tuhon tärkeimpinä polttoaineina, joskin jo Marx käytti termiä hieman samantapaisessa merkityksessä.

Lisätietoja viitenumeroluetteloineen:
Luova tuho (Liberalismi.net)