Ay-liikkeen tutkijat: palkka-ale parantaa työllisyyttä

Ay-liikkeen johtavien tutkijoiden mukaan prosentin palkankorotus johtaa 0,4 % huonompaan työllisyyteen kuin muuten (muiden mukaan 0,8 – 1 %, työn kysynnän palkkajousto on -0,4 … -1). Heidän mukaansa kalliimmat tuotteet menevät huonommin kaupaksi ja lisäksi työvoiman kallistuessa sitä kannattaa korvata enemmän pääomalla. Riitaa on lähinnä siitä, aiheuttaako palkka-ale taantumassa liikaa kysyntähaittoja.

Työn kysynnän palkkajousto

Työn kysynnän hintajousto on arviolta -0,8 … -1 ja saattaa olla kasvussa kilpailun kiristymisen vuoksi. Tämä -0,8 tarkoittaa, että jos palkkoja korotetaan prosentin enemmän jollain alalla, siellä työllisyys laskee 0,8 % huonommaksi. Tosin ay-liikkeen tutkijat saivat hintajoustoksi muista poiketen vain -0,4, mutta heidänkin mukaansa alempi palkka parantaa työllisyyttä kahta kautta:

  • tuotantovaikutus: palkanalennus laskee hyödykkeen hintaa, mikä lisää sen kysyntää, jolloin tarvitaan enemmän työntekijöitä;
  • korvausvaikutus (substituutiovaikutus): palkanalennuksen vuoksi tuotteet kannattaa tuottaa käyttämällä vähemmän pääomia (mm. koneita) ja enemmän työvoimaa.

    Mainittakoon, että luku -1 on niin ikään ay-liikkeen Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtajana kuuluisaksi tulleen ex-professori Jaakko Kianderin tutkimuksesta.

    Palkka-ale taantumassa?

    Markkinataloudessa hinnat ja palkat asettuvat siten, että työvoimaa ei mene lainkaan hukkaan. Keynesiläisten mielestä tämä ei toimi taantumissa, mm. koska ay-liike voi estää palkkojen sopeutumisen työvoiman kysyntään, jolloin työllisyysaste joutuu joustamaan. Sittemmin keynesiläisyys on osoitettu pääosin vääräksi, mutta joihinkin sen oppeihin moni uskoo yhä.

    Jos minimipalkkoja lasketaan, palkat laskevat lähinnä siellä, missä alemmilla palkoilla voidaan työllistää enemmän väkeä. Tämä enemmän lisää kuin vähentää turvallisuuden tunnetta ja kansalaisten uskallusta kuluttaa.

    Lisäksi kysyntä ei muodostu vain kotimaisesta kysynnästä vaan myös vientikysynnästä, mikä tietysti lisääntyy palkkojen ja hintojen laskiessa. Myös niiden, joilla on säästöjä tai kykyä velanottoon – kuten valtion – kannattaa ajoittaa projektejaan, hankintojaan ja investointejaan aikoihin, jolloin työvoiman kysyntä, palkat ja hinnat ovat alimmillaan. Näin ollen keynesiläisemminkin oletuksin palkka-alen pitäisi auttaa eikä haitata nousua.

    Baltian maat juuri todistivat käytännössäkin, että palkka-ale tuottaa nopean nousun jopa maissa, joihin talouskriisi iski pahimmin. Ne kokivat V-käyrän, muu Eurooppa L-käyrän.

    Miksi Baltiassa ei tullut pahaa kierrettä?

    Jos palkkojen lasku menee tuotteiden hintaan, tarjonnan euromääräinen hinta laskee saman verran kuin kansalaisten tulot – itse asiassa enemmän, koska palkkojen laskiessa myös palkkasidonnaiset sivukulut ja hintasidonnaiset verot laskevat. Siis suljetussakin kansantaloudessa palkkojen lasku lisää hyödykemääräistä kysyntää, ellei valtio aktiivisin toimin supista kysyntää vielä enemmän kuin sen nettotulot laskevat.

    Optimaalisen hinnoittelun teoria myös osoittaa, että palkkojen yleinen lasku johtaa helposti kotimarkkinatuotteiden hinnan laskuun enemmän kuin palkkamenojen laskun verran, mikä lisää niiden kysyntää sitäkin enemmän, joten työvoiman kysyntä kasvaa edelläkin todettua enemmän.

    Lisäksi ihmisten, yritysten ja julkisen sektorin kannattaa ajoittaa hankintojaan tällaisiin halpoihin aikoihin, siis kuluttaa säästöjään ja ottaa velkaa noina aikoina. Hyvinä kannattaisi säästää enemmän.

    Lisäksi osa palkkojen laskusta on pois tuonnista eikä kotimaisesta kulutuksesta ja toisaalta hintojen laskiessa vienti alkaa vetää entistäkin paremmin.

    Tämä voidaan toki pilata, jos samanaikaisesti kiristetään huomattavasti rahapolitiikkaa, kuten keskuspankki teki suuren laman aikana, tai muuten säännellään talous pilalle.

    Johtajien palkka-ale?

    Palkkoja pitää laskea niillä, joita ei muuten kannattaisi pitää töissä. Kaikkien palkkoja ei siis ole syytä laskea. Useimpien työn arvo kuitenkin laskenee taantumissa. Jos muidenkin palkkoja lasketaan, se vähentää kokonaiskysyntää turhaan, ja eivät keynesiläiset nyt 100 % väärässä ole, juuri taantumissa kaikkein turhin kulutuksen lasku voi olla haitallista.

    Jos johtajan työn arvo laskee taantumassa, hänenkin palkkansa laskeminen voi olla perusteltua. Toisaalta taantumissa johtajan työ on poikkeuksellisen ikävää – useimmat inhoavat irtisanomisia ja sylkykuppina olemista, joten etenkin heikoimmilla yrityksillä saattaa olla tarve korottaa johtajien palkkoja, jotta nämä eivät jättäisi yhtiötä ja vaihtaisi maihin, joissa palkka-alea ei ole. Korotuksen yhteydessä kannattaa tietysti vaihtaa johtaja, jos hän oli syyllinen yhtiön huonoon kuntoon.

    Lisätietoja viiteluetteloineen:
    Työn kysynnän hintajousto eli palkkajousto (Liberalismi.net)
    Baltian maat (Liberalismi.net)

    Vapaasana.net:
    Työn kysyntä kolminkertaistui 1960 – 2010, sääntely esti työllisyyden paranemisen
    Baltian maat: palkka-alella nousuun vastoin Paul Krugmanin vaatimusta

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s