Yrityksen liikapääoma pitää jakaa osakkaille osinkoina. Nämä sijoittakoot sen kannattavampaan. Liikatyövoima irtisanotaan. Jos molempia on liikaa, on tuhlausta sitoa niitä yritykseen, kun yhteiskunnalle niistä olisi enemmän hyötyä muualla, vaikka yritys tekisi voittoa.

Jos puolet yrityksessä olevista omistajien rahoista riittää tehokkaaseen toimintaan ja lopuille on parempaa käyttöä muualla, ne pitää tilittää omistajilleen osinkoina tai osakkeiden takaisinostoilla yritykseen. Näin omistajat voivat sijoittaa ne tuottavampiin kohteisiin, joissa niistä on paljon enemmän hyötyä.

Jos yrityksessä on 100 työntekijää, joiden palkka on 2 500 euroa kuussa, mutta vain 50 kannattaa pitää töissä tuolla palkalla, yrityksen pitää irtosanoa loput. Ihannemaailmassa yritys vain pudottaisi palkat tasolle, jolla ketään ei kannattaisi irtisanoa. Tällöin ne vaihtaisivat sopivampaan työnantajaan, joilta se onnistuu helpoiten, ja lopulta muiden palkkoja jouduttaisiin ehkä nostamaan riittävän monen pitämiseksi.

On siis luonnollista, että huonona aikana joudutaan irtisanomaan ja tilittämään laiska raha osinkoina omistajilleen. Taas kerran tästä on noussut turha kohu.

Osinko on siis tavallaan vain kirjanpidollinen toimi aivan kuten osakepääoman korotuskin, jossa rahaa liikkuu toiseen suuntaan. Tätä liikettä ei pidä estää, ellei pääomien haluta jumiutuvan turhiin kohteisiin. Kuka haluaa, että kaikki yhä työskentelisivät maataloudessa?

Luova tuho vastaa yhä suuresta osasta hyvinvointiamme.

Osingot myös tuottavat valtiolle verotuloja, joiden ansiosta sen ei tarvitse leikata sosiaaliturvaa huonona aikana.

Lisäys: Asiaton lehdistökatsaus kirjoitti 22.9. osingoista irtisanomisten aikana.