15-neliöiset asunnot ovat laittomia, koska enemmistön mielestä ne ovat liian pieniä. Kapitalismissa kaikkea tuotettaisiin kysyntää vastaavasti. HS: nuoret asuisivat ministi, vanhat eivät. Liberaalissa demokratiassa jokainen päättää teoistaan itse ja yhdessä päätetään vain välttämätön, kuten poliisitoimi, ei sitä, miten pieniin asuntoihin saan paloitella rakentamani talon, kenen kanssa elän tai milloin saan pitää kauppaani auki. Totalitaarisessa demokratiassa kaikesta määrätään ”yhdessä” elämänvalintoja, lehtikirjoituksia ja taidetta myöten. Jopa sosialistien lehti olisi laiton, koska enemmistö pitää sosialismia ihmisille ja ihmiskunnalle haitallisena.

Vantaalle valmistui poikkeusluvalla 15-neliöisiä asuntoja. Niitäkään ei olisi saanut rakentaa ilman monelle turhia yhteistiloja, vaikka ”Turhien neliöiden välttäminen onkin kaikista tärkein asia asumiseen liittyvän hiilijalanjäljen pienentämisessä. … Lisäksi valtaosa opiskelijoista kertoo käyttävänsä yli puolet tuloistaan asumiseen. Pienten asuntojen liian vähäinen määrä ei suinkaan johda siihen, että kaikilla on varaa väljempään. Siksi pienasunnot voisivat opiskelijoiden mielestä olla uusi kohtuuhintainen vaihtoehto niille, joille asumisessa tärkeintä eivät ole neliöt”, Helsingin Sanomat kertoo. Kun kaupunki sallii rakentaa liian vähän neliöitä, olisi hyvä saada edes ne neliöt riittämään mahdollisimman monelle, ettei näin moni jäisi asunnottomaksi.

Kapitalismissa yritykset tekevät aina sitä, mistä on kovin pula. Nyt ylikorkeat hinnat kertovat, että pieniä asuntoja on aivan liian vähän. Hinta houkuttelee yritykset rakentamaan niitä paljon enemmän, jolloin niiden hinnat ja vuokrat laskisivat. Poliitikot kuitenkin sekä kieltävät pienet asunnot että määräävät asunnoille korkean keskikoon. Tämä nostaa pienten ja laskee suurten asuntojen hintoja. Näin köyhien elämä tulee kalliimmaksi mutta varakkaammat säästävät. Tätä on sosiaalidemokratia eli sosialistinen puolitotalitaarinen demokratia, jossa emme onneksi täysin elä.

Toinen peruslause: täysin vapaat markkinat tuottavat kaikki parhaat lopputulemat

Kapitalismissa jokainen saa tarpeensa mukaan. Jos jonkun tarpeelle halutaan antaa suurempi painokerroin, se hoituu parhaiten tulonsiirrolla. Hyvinvointitaloustieteen toinen peruslause todistaa tämän eksaktisti: mikä tahansa hyödykejako, jota vapaat markkinat eivät tuota, tuhoaa hyvinvointia. Tulonsiirto on ainoa keino parantaa lopputulosta järkevästi, vaikka sekin aina huonontaa jonkun toisen asemaa.

Peruslause ei todista, etteivätkö poliitikot voisi teoriassa onnistua tuottamaan samaa hyödykejakoa kuin vapaat markkinat, vaan että he eivät pysty tuottamaan parempaa. Käytännössä täsmälleen samankaan tuottaminen ei poliitikoilta onnistu kuin vahingossa, vaan tulokset ovat paljon huonompia.

Valitettavasti pelkillä tulonsiirroilla ei saa niin helposti ääniä ja tukea kuin suosimalla jotakin äänekästä kampanjaryhmää muiden suuremmalla kustannuksella. Siksi meillä on paljon sääntelyä ja sosialismia eikä vain tulonsiirtoja. Silti Suomessa ja Pohjoismaissa on vähemmän sääntelyä ja vähemmän sosialismia kuin melkein missään muualla.

Tietenkään me kuluttajat emme aina itsekään ymmärrä omaa parastamme – tämä on ”markkinahäiriö” –  mutta epätäydellisiä ne päättäjätkin ovat ja he ymmärtävät minua vielä paljon huonommin kuin minä. Eivät he edes kunnolla yritä, koska heidän pitää myös varmistaa uudelleenvalintansa, suosia tärkeitä sidosryhmiä sekä saada ammattiliiton kampanja-apu ja -rahat. Eivät he edes tunne jokaisen suomalaisen elämää.

Siksi valitsemasi koti sopii sinulle paremmin kuin muiden sinulle äänestämä ja voisit valita vielä sopivamman, jos kapitalistit saisivat sen sinulle tehdä. Laissez-faire.

Lue lisää: Kapitalismi: jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeittensa mukaan