Thomas Taussi arvioi tässä päivityksessään woken ja ahdistuksen yhteyden olevan kausaalinen.

Tavanomaisesti yhteiskunnallisiin suuntauksiin on suhtauduttu analysoiden ideologioiden ja agendojen teoreettisia oletuksia tai korkeintaan arvovalintoja. Psykologisempi ulottuvuus on jäänyt olemattomaksi. Orastavat havainnot osoittavat korrelaatioita woke-asenteiden ja henkisten ongelmien välillä: ”Korkeat woke-pisteet saaneilla oli enemmän ahdistusta ja masennusta kuin muilla. He olivat myös vähemmän onnellisia.”

Wokea jos mitä pitäisikin tutkia enemmän mielenterveyden ilmiönä.

Käytännössähän kyse on melko uudesta kattotermistä, jolla viitataan aiempaa jyrkempään ja fanaattisempaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tavoitteluun. Käsitteen syntyä selittää viime vuosien identiteettipolitiikka, länsimainen kulttuurisota ja näihin liittyvä polarisaatio, kaiken politisoituminen. Trendi menee sattumoisin päällekkäin myös ihmisten lisääntyneiden mielenterveysongelmien kanssa.

Uusi termi onnistuu viestimään siitä, ettei kyse ole mistä tahansa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tavoittelusta. Woke pyrkii erottumaan tavanomaisesta, länsimaisten liberaalidemokratioiden identiteettineutraalista tasa-arvoajattelusta.

Wokeen liitetään usein intersektionaalinen feminismi, joka suhtautuu lähes pakkomielteisesti identiteetteihin ja pyrkii tulkitsemaan maailmaa etuoikeuksien ja sorron käsitteiden kautta. Mikäli maailmaa tarkastelee korostetusti jostain tietystä yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta, en tiedä mitään myrkyllisempää linssiä kuin tämä.

Wokella viitataan joskus ajatukseen järjestäytyneestä poliittisesta ja akateemisesta doktriiniista, milloin marxilaisesta, milloin postmodernista oppijärjestelmästä. Usein termi liitetään myös aktivistisiin toimintatapoihin, kuten nk. cancel-kulttuuriin.

Joskus lähes salaliittoteoriamainen woken ylirationalisointi antaa kuvan kuin kovimmat woke-kriitikot heijastelisivat kohteeseensa omaa, tyypillisesti insinöörimäisempää tai muuten vain funktionaalisempaa ajatteluaan. Karkeasti sanottuna nämä erilaiset motiivit, arvot, teoriat ja konseptit ovat lähinnä liikkuvia elementtejä, jotka muodostavat mielipideilmaston ja vaikuttavat ihmisiin eri tavalla.

Joka tapauksessa, tietyt kapeat ajattelumallit ja asenteet voivat ruokkia ihmisen ahdistusta ja lisätä addiktiota viholliskuviin. Ne voivat altistaa konfliktihakuisuuteen ja tehdä kyvyttömäksi kohdata erilaisia ihmisiä arkisessa kanssakäymisessä. Woke näyttäisi täyttävän tällaisia piirteitä.

Tähän mennessä woke on levinnyt muoti-ilmiönä. Sen puolestapuhujat eivät ole joutuneet tilivelvollisiksi maailmankuvansa mahdollisten empiiristen ja loogisten oletusten pätevyydestä. Kenties vieläkin kiinnostavampaa olisi saada vastauksia siihen, mitkä ovat ne radikalismin todistetut hyödyt, joilla yritetään oikeuttaa sen kielteisiä kääntöpuolia.

Muuten näyttää siltä, että kyseessä on henkinen tauti, jonka hoitaminen olisi hyväksi sekä yksilölle itselleen että koko yhteiskunnan koheesiolle.