Sosialisti Jawaharlal Nehru tuki Terijoen hallitusta ja Neuvostoliiton talvisotaa ”Suomen fasisteja vastaan”. Hänen Gandhi-dynastiansa on hallinnut Intiaa melkein koko alkuajan 1947-alusta asti (1947-89). Jos talouden liberalisoiminen olisi aloitettu 1971 eikä vasta 1991, 14,5 miljoonaa pikkuvauvaa olisi välttänyt kuoleman ja 109 miljoonaa ihmistä olisi vapautunut köyhyydestä. Jos sosialismia ei olisi aloitettukaan, Intia olisi vauras.
Terroristijärjestöt ja muut valtioiden esiasteet – ETA, IRA, FARC, bolshevikkihallitus, … – kutsuvat kiristämäänsä ”suojelurahaa” nimellä ”vallankumousvero”. Ainoa ero veroihin on se, että niiden hallitusta ei ole (vielä?) tunnustettu. Mafian suojelurahaan ei ole mitään eroa, tutkijat sanovat.
Englantilaisen William Godwinin ansiota on klassisen anarkismin filosofinen muoto. Individualistina hän vaati yksityisomaisuuden vähimmäistasoa yksilönvapauden takia. Hän edelsi anarkismin oppi-isänä pidettyä Pierre-Joseph Proudhonia pyrkimyksessä yhdistää hajautetuissa yhteisöissä eläminen yksilönvapauteen.
Usein kun taloudessa tapahtuu jotakin negatiivista, ajatellaan, että tarvittaisiin lisää säätelyä korjaamaan talouden ongelmat. Ja usein niin onkin. Vaan onko säätely itseisarvo?
Humen giljotiini on melkoinen kompastuskivi kun yritetään rakentaa järkevää moraaliteoriaa. Minusta tuo kapistus pitäisi vain rikkoa ja unohtaa, tai ainakin hieman katsoa minkä teorian kaula sille altistetaan.
Auto on aikas jännä kapistus. Se vie sut paikasta A paikkaan B, ja toivottavasti takaisin. Siksi kaikilla kunnollisilla ihmisillä on semmoinen.
Taksien kysyntä ylittää selvästi tarjonnan. Tästä syystä ”maksitaksit” tuovat uusia takseja markkinoille, vaikka sitä vaikeutetaan rikollisesti eri keinoin tappouhkauksista terroriin ja vahingontekoihin (HS 6.10.).
Osalla libertaristeista on tarve vastustaa tosiasioita, jotka kertoisivat valtion toiminnan laajentamisen tarpeesta, esimerkiksi ilmastonmuutosteoriaa. Tässä auktoriteettiusko – argumentum ad auctoritatem – ei ole ihan huono vaihtoehto. Luotan eniten ihmisiin, joilla on todistetusti kyky muuttaa näkemyksiään.
Markkinataloudessa kun tuottajan tuottama hyödyke lakkaa vastaamasta kuluttajan preferenssejä, kuluttaja äänestää rahoillaan. Komentotaloudessa kuluttajan on tyytyminen siihen, mitä valtion byrokraatit kuluttajan panoksella päättävät tuottaa. Yle on toiminut jälkimmäisellä periaatteella. Yle-maksun myötä Yleisradion toiminta siirtyy entistä lähemmäksi tätä periaatetta, joka toimii valtion väkivaltamonopolin turvin.
Kuu Matti Juhanista kuuran tuloon,
puoli kuuta Petristä,
Pekka-Ericistä ei päivääkään.
Vapaasana.net 