Talouden kasvuvauhdin hiipuessa erilaiset ekonomistit ja kotitekoiset analyytikot ovat lähes yhteen ääneen vakuuttaneet, ettei ole mitään hätää, sillä taloutemme perusasiat ovat kunnossa. Tällä perusteella monet heistä vielä vuosi sitten puhuivat minitaantumasta.

Mitkä siis ovat nämä talouden perusasiat? Ennen kaikkea ne näyttävät olevan hyvä vaihtotase ja lievästi vähentynyt valtionvelka, sekä yritysten suhteellisen vahvoina pysyneet taseet, vaikka tulokset ovatkin heikentyneet.

Maassa on tosiasiassa—ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tilaston mukaan—vajaa puoli miljoonaa työtöntä. Yleisen arvion mukaan Suomesta puuttuu noin 60 000 yrittäjää. Kun talouden perusasiat tästä huolimatta ovat kunnossa, ei voitane tehdä muuta johtopäätöstä kuin se, että yrittäjät ja työtä vailla olevat kansalaiset eivät kuulu talouden perusasioihin.

Greenspan pitää talouden kunnossa

Ekonomisteille ja analyytikoille sekä heitä uskollisesti jäljittäville taloustoimittajille onkin viimeisen vuoden aikana ollut tiukimmin seurattu talouden perustekijä se, miten ketterästi USA:n keskuspankin Fed:in pääjohtaja Alan Greenspan on kipittänyt päämajansa rappuja korkoa alentamaan.

Greenspanin kunto on katsottu takeeksi myös Suomen talouden kunnosta. Helsingin Sanomien heinäkuisessa laajassa talousjutussa todettiinkin Suomen talouden kannalta tärkeintä olevan, että USA saa taloutensa kuntoon. Jutussa haastatellulla yrittäjäjärjestön toimitusjohtajalla ja entisellä kokoomusministerillä Jussi Järventauksellakaan ei ollut yleisten tyhjänpäiväisyyksien lisäksi mitään sanottavaa. Ei siis pidä kuin odotella ja katsella tumput suorina.

Puoluekokoukset hampaattomia

Kesän puoluekokouksista olisi sentään voinut odottaa saavansa uusia eväitä talouden hoitoon. Sateenkaarihallituksen pääpuolueilla SDP:llä ja kokoomuksella ei ollut mitään uutta esitettävää. Pääministeri Lipposen ajatus työllisyystyöryhmästä on katsottava lähinnä paniikkireaktioksi vaalien alla. Sillä elävöitetään Ahtisaaren työryhmän kultaiset muistot, kun se jäädytti työn tarjoamisen ehdot edelleen niin tiukoiksi, että puheetkin niiden reformoinnista tekevät puhujasta henkipaton.

Ainakaan julkisuudessa ei kuitenkaan kerrottu, että kokoomus olisi perunut edellisen puoluekokouksensa päätöksen, jonka mukaan työehtosopimusten yleissitovuus on poistettava. Sitä on toki jostakin syystä vaivannut melkoinen ujous asian esillä pidossa.

Keskustan uusi puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki oli keskittänyt jo ennen kokousta voimansa niin tarkoin työreformin hautaamiseen, että eväitä uusiin ajatuksiin ei jäänyt. Jos hänelle olisi annettu tehtäväksi osoittaa työelämän tuntemattomuutensa, hän tuskin olisi voinut valita parempaa asiaa kuin naisten ja miesten palkkaerojen poistamisen.

Samapalkkaisuus ei kiinni politiikasta

Aihe lienee katsottu otolliseksi naispuheenjohtajalle, mutta tosiasiat on siinä sivuutettu täysin. Suomi on jo mukana Kansainvälisen työjärjestön ILO:n samapalkkaisuussopimuksessa, minkä lisäksi kaikissa työehtosopimuksissa naisten ja miesten palkkaehdot ovat samat.

Sopimukset eivät kuitenkaan takaa käytännön samapalkkaisuutta, sillä tämän ratkaisevat käytännön yritystasolla vallitsevat asenteet. Niihin taas eivät poliitikkojen hyppyset ulotu, vaikka he Jäätteenmäen tavoin kuinka intomielisesti haastaisivat vuorineuvokset ja ay-liikkeen asiaa ajamaan. Tyhjä suun pieksentä ei tosiasioita hetkauta, ellei sitten ärsyttävyydellään aiheuta peräti takapakkia. Ajaako Jäätteenmäki tiukempaa pakkolakia? Auttaisiko se?

Asiat eivät ole kunnossa

Talouden perusasiat kunnossa -höpinä kertoo, että sekä Suomen taloudessa että politiikassa on jotakin todella perusteellisesti vialla. Molemmissa on ihmiset ja heidän palvelemisensa ajatus kaikesta päätellen kokonaan unohdettu.

Kaikki yritystoiminta on palvelua, mutta nykyiset talousuutiset kertovat sen sijaan yritysten olevan pelureita, jotka vahvistelevat asemiaan maailman valloittamiseksi Harald Hirmuisen uholla. Kaikkein olennaisin opittava Sonera-seikkailustakin olisi se, mihin tällainen aina ennen pitkää johtaa. Oppirahoja on alkanut kertyä jo metsäteollisuudestakin ainakin Stora Ensolle.

Henry Ford kertoo 1920 -luvulla suomeksikin ilmestyneessä kirjassaan ”Tänään ja huomenna”, että vain omistajiensa rikastuttamista palveleva liike joutuu ahneuden vuoksi rappiolle ”paljon ennen kuin se on ehtinyt kartuttaa kenenkään omaisuutta”. Pitäneekö paikkansa tänään?

Lyhytnäköisyyttä puoluerintamalla

Sekä hallituspuolueita että suurinta oppositiopuoluetta hallitsemisen himo vetää puoleensa niin vahvasti, että ihmisuhrien määrällä ei ole paljon väliä. Osoittaa suunnatonta kansalaisia halveksivaa kyynisyyttä, että välttämättömäksi tiedetty työn tekemisen sääntöjen uudistus haudataan näyttävästi vain hallitukseen pääsyn toivossa.

Tasavallan taloudessa ja politiikassa on siis kaikki hyvin, kunhan jaksetaan odotella. Aikamme kuluksi voisimme vaikkapa seurata Lipposen työryhmän yritystä kirjoittaa historia uudelleen.

Kirjoittajasta:
Kauko Parkkinen on juristi ja valtiotieteilijä.