Seitsemän periaatetta, osa 6

6. periaate: esivallalla ei ole mitään annettavaa, jota se ei ensin ota joltakulta muulta; esivalta joka on tarpeeksi suuri antamaan kaiken minkä haluat on myös tarpeeksi suuri ottamaan kaiken mitä sinulla on.

Tämä ei ole mikään radikaali, ideologinen, valtiovallan vastainen lause. Se on yksinkertaisesti tosiasia. Se myös kertoo paljon valtiovallan luonteesta. Ja se on taysin Yhdysvaltain perustajain filosofian ja neuvojen mukainen.

George Washington kerran sanoi ”Valtio ei ole järki. Se ei ole kaunopuheisuutta. Se on voimaa. Kuten tuli se on vaarallinen renki ja pelottava herra.” Mietitäänpä tätä hetken. Washington totesi, että vaikka valtiovalta ei ole yhtään suurempi kuin hän halusi sen olevan, ja vaikka se tekisikin työnsa kansan palvelijana kuten hän haluaa, se on silti vaarallinen palvelija. Kuten Groucho sanoo Harpolle: ”Hän on rehellinen, mutta sinun täytyy valvoa häntä.” Jopa parhaimpia ja pienimpiä valtioita täytyy pitää silmällä, sillä kuten Jefferson varoitti, on valtiovallan luonnollinen suunta on kasvu ja vapauden pieneneminen. Silläkin uhalla, että lainaan vielä kerran samassa kappaleessa, Alexander Hamilton kertoin meille kerran viisasti: ”Valta ihmisen elantoon on valta ihmisen tahtoon.”

Tämä niin sanottu ”hyvinvointivaltio” ei ole paljon muuta kuin Peterin ryöstämistä Paulin hyväksi, sen jälkeen kun Paulin omaisuus on pesty ja hukattu byrokraattisessa koneistossa. Hyvinvointivaltio on kuin pääskysten ruokkimista hevosten avulla: olemme kaikki suuressa ympyrässä ja jokainen meistä pistää kätensä vieruskaverinsa taskuun. Joku joskus sanoi, etta hyvinvointivaltiota kutsutaan siksi, koska poliitikot voivat hyvin ja me maksamme laskun.

Vapaa ja itsenäinen kansa ei odota elantoaan valtiolta. Se ei näe valtiota ilmaisten hyödykkeiden sampona vaan vapauksien suojelijana. Sen toiminta rajoittuu tiettyihin tehtäviin, jotka liittyvät rauhan turvaamiseen, mahdollisuuksien maksimointiin ja, muuten, kansalaisten rauhaan jättämiseen. On vaarallista luottaa valtiovallan apuun, kuten kansakunnat jo Rooman ajoilta ovat kantapään kautta havainneet.

Kun kongressiedustajasi tulee kotiin ja sanoo: ”Katsokaa mitä olen teille tuonut,” tulisi vaatia selvitystä siitä, kuka saaliista maksaa. Jos edustaja on rehellinen, hän kertoo, että hän äänesti muiden ehdotusten puolesta. Nämä ehdotukset antavat myös muille edustajille mahdollisuuden tarjota äänestäjilleen kivoja asioita, jotka sitten maksaa kysyjä.

Teksti on käännetty luvalla Mackinac Centerin artikkelista.

Linkkejä:
Seitsemän periaatetta, osa 1
Seitsemän periaatetta, osa 2
Seitsemän periaatetta, osa 3
Seitsemän periaatetta, osa 4
Seitsemän periaatetta, osa 5
Seitsemän periaatetta, osa 7

Kirjoittajasta:
Kirjoittaja on Mackinac Center for Public Policy:n palveluksessa. Keskus on Michiganissa sijaitseva think tank.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s