Jos kannattaa sitä, että suurituloisia verotetaan enemmän kuin pienituloisia (esim. progressiivinen tai suhteellinen vero), pitää kannattaa myös 4500 dollarin pituusveroa. Pituus näet kertoo ansaintakyvystä siinä missä tulotkin, tunnetut taloustieteilijät todistavat artikkelissaan. Tulothan riippuvat myös ponnisteluista ja vain sumeasti kyvyistä. Toinen tutkijoista kannattaa pituusveroa; toinenkin myöntää, että hän ja muut pituusveron vastustajat joutuvat hylkäämään myös tulontasauksen oikeuttavan mallin.

Egalitaarit sanovat usein ”jokaiselta kykynsä mukaan”. Mitä, jos pituus kertoo ansaintakyvystä enemmän kuin kuukausipalkka?

Parempi informaatio saadaan yhdistämällä nämä kaksi tietoa, siis pituusveron ja tuloveron yhdistelmällä, taloustieteilijät todistavat vedenpitävästi. Myös muita eksogeenisiä tulojen kanssa korreloivia ominaisuuksia pitäisi verottaa (mm. rotu ja sukupuoli).

Ellei pituusveroa (laskelmien mukaan 4500 dollaria enemmän vuodessa pitkältä) kannata, vastustaa periaatetta ”jokaiselta kykynsä mukaan”.

Mitä vikaa on tuloverossa?

Perinteisesti suhteellista tai jopa progressiivista tuloverotusta ja tulonsiirtoja köyhemmille perustellaan sillä, että ajatellaan ihmisten rahasta saatava hyöty yhtä suuriksi. Tässä unohtuu, että ne, joilla on eniten hyötyä rahasta, usein ponnistelevat eniten lisärahojen ansaitsemiseksi, mikä puoltaisi antiprogressiivista verotusta.

”Verotetaan ansioita eikä ansaintakykyä” -periaatetta on vaikea perustella, koska tällöin hyväosainen paremman ansaintakyvyn ihminen, jolla on pienempi rahantarve, selviää vähin veroin, ja rahaa kipeästi tarvitseva matalan ansaintakyvyn ihminen joutuu maksamaan paljon enemmän veroja, jos ponnistelee hiki hatussa kustantaakseen kalliin harrastuksensa, lapsensa tarpeita, äitinsä ylimääräistä hoitoa tai muuta tärkeänä pitämäänsä.

Lasten hankkimisen subventointi
Toisaalta sekä pituus- että tuloveroa ja muuta tulontasausta vastaan on myös se argumentti, että se kannustaa vähän tuottavia hankkimaan enemmän lapsia ja paljon tuottavia hankkimaan vähemmän lapsia, mikä saattaa jo yhdessä sukupolvessa tuottaa kaikille paljon korkeammat verot ja köyhemmän yhteiskunnan.

Perussuomalaisten vuoden 2011 vaaliohjelman mukaan suurituloisten lapsilisiä pitää perussuomalaisten mukaan leikata ja pienituloisia tulee kannustaa enemmän lastenhankintaan. Tutkimusten mukaan tuet vaikuttavat lapsilukuun merkittävästi ja rikkaissa maissa köyhät saavat enemmän lapsia kuin rikkaat ja vähä-älyiset enemmän kuin älykkäät.

Jos vastustat pituusveroa, vastustat tulontasausta kokonaisonnellisuuden maksimoimiseksi

Tutkijoista toisen mielestä tulos on järkevä: pituusvero on tarpeen. Toisen mielestä tulos se todistaa perinteisen egalitaarisen ajattelun ihmisten oikeudenmukaisuusintuition vastaiseksi ja virheelliseksi. Kumpikin tulkinta on mahdollinen. Kyseessä on näet arvovalinta, mutta muita vaihtoehtoja ei tutkijoiden mukaan ole: ellei hyväksy johtopäätöstä pituusverosta, ei voi kannattaa periaatetta siitä, että hyväosaisilta otetaan väkisin huono-osaisille kokonaisonnellisuuden maksimoimiseksi.

Sukupuolivero ja ikävero

Alberto Alesina et al. ovat todistaneet artikkelissaan, että Ramseyn säännön mukaan miesten sukupuolivero olisi optimaalista veropolitiikkaa. Korkea rajavero näet vähentää naisten työmotivaatiota enemmän kuin miesten. Naisilla on siis korkeampi työn tarjonnan palkkajousto.

Samalla argumentilla voidaan vastustaa puolisoiden yhteisverotusta – sehän nostaa naisten rajaveroa, joka nyt on naisilla keskimäärin alhaisempi vähäisempien työtuntien vuoksi. Naisten tuntipalkathan ovat ainakin Suomessa samalla tasolla kuin miesten.

Tutkimus siteeraa muita tutkimuksia, joissa on todistettu optimaaliseksi ikävero (Weinzierl, Matthew. 2008. “The Surprising Power of Age-Dependent Taxes.”).

Lisätietoja: