SAK ehdotti taas, että potkut olisi pakko antaa ensin yritykseen viimeksi tulleille. Kaikkien työllistyminen vaikeutuisi, kun riskityöntekijän jälkeen ei voisi enää palkata uutta, ja jos joskus kuitenkin palkkaisi, pitäisi sitten irtisanoa molemmat, jos riskityöntekijä osoittautuisi tappiota tuottavaksi. Nuorisojärjestöjen mielestä tämä on ”märkä rätti vasten nuorten kasvoja”.

Yrityksen joutuessa vaikeuksiin ei voisi irtisanoa eniten tappioita aiheuttavaa työntekijää ellei irtisano kaikkia myöhemmin tulleita, jolloin yrityksen toimintaa ei ehkä voisi pelastaa. Yrittäminen ja työllistäminen houkuttelisivat entistä harvempaa, mikä näkyisi palkkatasossa ja työllisyydessä.

Tavallinenkin irtisanomissuoja tunnetusti pahentaa nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyttä, todennäköisesti yleistäkin työttömyyttä. Se myös laskee palkkoja ja vaikeuttaa työllistymistä, mikä luo työpaikoille pelon ilmapiirin, kun vaihtoehtoja ei ole..

Nuorisojärjestöt ja jopa Sdp itse tyrmäsivät ehdotuksen. Ehkä tämä oli tilaustyö, jolla piti osoittaa, että Sdp ei olisikaan täysin SAK:n talutusnuorassa. Edellisellä kerralla 2013 jopa Akavan nuoret vastustivat ehdotusta.

Myös vuonna 2009 SAK esitti samaa, kuten ”SAK vihaa nuoria” kertoo. Se myös halusi siirtää nuorilta vielä lisää rahaa iäkkäille, vaikka jo nyt nuorten palkasta peritään 25 % eläkemaksua ja iäkkäät maksoivat aikanaan 5 %.

Nuoret eivät ole tyhmiä, heistä kannattaa Sdp:tä 7 % ja Vasemmistoliittoa harvempi. Suurin osa äänestää vihreitä tai kokoomusta. Vasemmistoliiton jäsenet ovat keskimäärin melkein 60-vuotiaita ja Sdp:n jäsenet paljon vanhempia.