Valtio perii yritysten toiminnasta veroja yli kymmenen kertaa voiton verran, vaatii viikkojen yt-neuvotteluja pieniltäkin yrityksiltä, kieltää näppärät sopeutumiskeinot, sääntelee toiminnan lähes kannattamattomaksi ja muutenkin haittaa yrityksiä suunnattomasti. Nyt ehdotetaan, että valtio koronan vuoksi viivästyttäisi verojen perintää ja lieventäisi muutakin kiusantekoaan. Kiusanteon vähentäminen ei ole auttamista – vai onko auttamista se, jos tänään Pietari hakkaa Kaapon koulussa kolmesti tavallisen viiden kerran sijaan? ”Jos valtio nyt auttaa yrityksiä, veroista ei saa ikinä kitistä”, joku neropatti ehdotti.Yritys tekee voittoa keskimäärin 4 % myynnistä, yhteisöveron jälkeen ehkä 3 %. Veroja ja sivukuluja yrityksen toiminnasta koituu tyypillisesti yli 50 % myynnistä.

Jos nyt sivukulujen perimistä aiotaan vähän lykätä ja YT-neuvotteluaikaa lyhentää, se on kiusanteon vähentämistä eikä auttamista. Muulloinkin yrityksillä voi olla nopeita työvoiman tarpeen muutoksia, joten lyhennyksen pitäisi olla pysyvä.

Kuluttajan ylijäämä on tyypillisesti 100 % myynnin päälle. Olkaamme siis kaikki kiitollisia yrittäjille, yrityksille ja niiden työntekijöille.

”Autetaan vain yrityksiä, jotka maksavat veronsa”

Toinen neropatti ehdotti, että valtio auttaisi vain niitä yrityksiä, jotka ”maksavat veronsa”.

Poliitikkojen oikeus valita jälkeenpäin keksityin kriteerein, keille he lappaavat rahojamme, tuottaa vain korruptiota. Venäjän kaltaisissa maissa monien yritysten onkin lähes pakko olla poliitikkojen ystäviä. Oikeustoimet veronkierron suhteen ovat oikeuslaitoksen asia.

Jos etukäteen ilmoitetaan objektiivinen kaava, jolla valtio tukee yrityksiä kriiseissä suhteessa näiden tuoreimman kalenterivuoden verokertymään, se voisi olla edes teoriassa hyväksyttävää. Näin jälkikäteen ei ainakaan.

[Liberan blogi samasta aiheesta, 90-luvulla konkurssin tehnyt yrittäjä.]