SAK on arvostellut, että yt-neuvotteluista on tullut irtisanomisneuvottelut, joissa työnantajat eivät tarpeeksi kuuntele työntekijöitä. Ilmeisesti SAK:ssa kuvitellaan, että tappiolliset työpaikat muuttuvat mankumalla kannattaviksi, tai että yt-neuvottelut lisäävät asiakkaiden haluja maksaa entistä enemmän tuotteista.
Maailman kestävän kehityksen kokouksissa (WSSD) kehitysmaiden vesihuolto on nostettu miltei ykkösasiaksi. Vesipulan ratkaisussa on kaksi kiistakysymystä:
1. Pitäisikö vesihuolto yksityistää kokonaan ja valtion käyttää yksityistämistulojen vuosituottoa köyhien tukemiseen?
Keskustan harmaat eminenssit, Keskisuomalaisen Erkki Laatikainen ja Ilkan Kari Hokkanen, kokivat ensimmäisen suurtappionsa jo vuonna 1991. Edellisenä vuonna heidän aateveljensä Paavo Väyrynen oli luovuttanut puolueen puheenjohtajuuden nuorelle Esko Aholle kasvaakseena päivänpolitiikan yläpuolella viimein kelvolliseksi presidenttiehdokkaaksi. Oppositioasema kuitenkin toi Aholle vaalivoiton v. 1991, ja Aho osoittautuikin itsenäiseksi pääministeriksi eikä oppi-isänsä kiltiksi käskyläiseksi.
Kokoomuksen 18.8.03 tekemässä EU-linjauksessa puolue tukee Lipposenkin aikanaan hahmottelemaa kaksoisenemmistöpäätöksentekoa: päätöksen taakse on saatava EU-maiden enemmistö sekä lukumääräisesti että kansalaismäärien osalta. Konventin ehdotuksessa kansalaisia pitäisi olla 60 %, mikä sallisi muutaman suuren maan liian helposti estää päätökset.
Lisäksi kokoomus haluaa lisätä niiden asioiden määrää, joissa enemmistöpäätöksenteko riittää (aiemman yksimielisyyden sijaan), näitä olisivat mm. energia- ja ympäristöverot sekä yritysverotus.
Amnesty kesäkuinen raportti ”Human rights crackdown in the name of security” paljastaa Kuuban kiihdyttäneen ennennäkemättömän rajusti toisinajattelijoiden vainoa 18.3.03 alkaen toivoen toimiensa jäävän huomaamatta Irakin sodan uutispimennossa.
Castron motiivina oli toisinajattelijoiden vetoomus kansanäänestyksestä demokratian ja ihmisoikeuksien palauttamisesta – he olivat jo keränneet perustuslain vaatimat 10 000 nimeä.
VR:n tuoreimmassa yhtiökokouksessa maaliskuulla liikenneministeri Kimmo Sasi pyrki lisäämään yhtiön taloudenhoidon läpinäkyvyyttä ja tehokkuutta hallitusvaihdoksilla, jotka olivat johtamassa uudistuksiin.
Keväällä 2000 Keskustan johtajuus näytti siirtyvän liberaalisiivelle. Olli Rehnin odotettiin haastavan Keskustan valtavirtaa edustaneen Esko Ahon.
Aho torjui Rehnin uhan hakeutumalla Harvardiin sapattivuodelle ja valituttamalla itselleen sijaispuheenjohtajan – hän tiesi, ettei sellaista kakkosvirkaa Rehn tulisi hakemaan. Niinpä seuraajakyselyiden kärkeen nousi Ahoa lähempänä oleva Maria-Kaisa Aula, aavistuksen liberaali tosin hänkin.
Nike [”niikee”, kreikkalainen voiton jumalatar; englantilaisittain ”naik”]. Se tarkoittaa voittoa. Se tarkoittaa myös kallista urheilukenkämerkkiä. Globalisaationvastustajien mielissä se tarkoittaa molempia, länsimaisen yrityksen voittoa köyhistä. Nike on globaalin pääoman tuomittavan triumfin symboli.
Reclaim the Streets keräsi suuren joukon nuoria Helsingin Sokoksen ja Postitalon nurkille. Vallattavaa katua ei ilmoitettu etukäteen. Mielenosoituksen tavoitteena oli vastustaa yksityisautoilua ja elävöittää kaupunkikulttuuria.
Helsingin ydinkeskustassa järjestettiin 7.6.2003 Reclaim the Streets ”Street Party”—kadunvaltausjuhlat.
Tapahtuma alkoi klo 12.30 kokoontumisella Kiasman edessä. Sambaava kulkue lähti vetämään joukkoja ensin Mannerheimin patsaan ympäri ja jalkakäytävää pitkin Sokoksen kulmalle, josta pääjoukko suuntasi Mannerheimintielle. Innokkaat nuoret sulkivat Mannerheimintien puoliksi sekä koko Postikadun ”Reclaim the Streets” ja ”Street Party” -banderoillein.
Vapaasana.net 