Professori Vesa Kanniainen toteaa tieteellisesti todistetuksi, ei-ideologiseksi tosiasiaksi, että Milton Friedman ja muut monetaristit olivat oikeassa. Vasemmistolaiset taloustieteilijät eivät enää kiistä tosiasioita entiseen malliin. Finanssikriisi johtui sekä liiasta sääntelystä että markkinoista. Markkinatalous on 10-kertaistanut länsimaiden elintason 100 vuodessa, joten emme ole ulkopuolisia. Liberalismia vastustavat ovat totalitaristeja. Naomi Klein ja Heikki Patomäki ovat epätieteellisiä. Jne.

Tämän ja muuta Helsingin yliopiston kansantaloustieteen pitkäaikainen professori Vesa Kanniainen kertoo Tieteessä tapahtuu 8/2008 -lehden artikkelissaan Miksi taloustieteilijöitä vihataan?. Hän myös kuvaa sitä, millaista vihaa herättää, kun taloustieteilijät jatkuvasti kertovat medialle, poliitikoille, muille tieteilijöille ja yleisölle, että keisarilla ei ole vaatteita.

Taloustieteen ihmiskuva

Tieteissä tehdään mahdollisimman yksinkertaisia mutta silti ennustusvoimaisia malleja todellisuudesta. Kanniaisen mukaan taloustieteen oppikirjojen pelkistetyin ihmiskuva on moneen tarkoitukseen liian rajoittunut. Tarvittaessa taloustiede käyttää laajempia malleja ihmisestä.

Taloustiede ”eroaa ratkaisevasti muista ihmis- ja yhteiskuntatieteistä. Taloustieteessä eivät mielipiteet riitä”, Kanniainen kirjoittaa.

Heikki Patomäki vs. tiede

”Suuri yleisö ihastelee Naomi Kleinin kirjoja tietämättä, että hänen analyysinsä ovat virheellisiä. – – Taloustieteilijät eivät vaivaudu edes arvioimaan niitä. Sama koskee poliittisen historian professorin Heikki Patomäen maailmanparannusoppia, jossa julistus on tullut ennen tieteellistä analyysiä, eikä tieteellistä analyysiä esimerkiksi Tobinin verosta tai globalisaation mekanismeistä ole vielä nähty. On valitettavaa, että taloustieteen käsitteiden pelkkä semanttinen virhetulkintakin vahvistaa epäluuloja sen suhteen, miten taloustiede maailmaa jäsentää. Viittaan taloustieteen tasapaino-käsitteeseen, jota Patomäki on julkisuudessa kritisoinut.”

Ellet ole liberalisti, olet totalitaristi

”Useimmat taloustieteilijät ovat vahvasti ja aidosti liberaaleja, joilla on individualistinen maailmankuva. Se painottaa ihmisten omien valintojen ja toiveiden ensisijaisuutta ja oikeutta. Liberalistisen ”ideologian” vastakohtana on totalitaristinen ”ideologia”. Liberalismia vastustavilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin edustaa jonkin sorttista totalitaarista ideologiaa”.

Talouskriisi johtui ylisääntelystä

Kanniaisen mukaan finanssikriisi johtui luultavasti sekä liiasta talouden sääntelystä että markkinoista.

Monetaristit ovat oikeassa. Piste.

”1960-luvulla riehunut keynesiläisten ja monetaristien kiista inflaatiosta ja rahataloudesta perustui sittenkin vahvasti eriytyneisiin käsityksiin siitä, onko inflaatio monetaarinen vai reaalinen ilmiö, onko Phillips-käyrällä kaltevuutta, mikä on rahan kysynnän korkojousto ja onko finanssipolitiikalla toivottua vaikutusta kokonaiskysyntään. – – kysymyksillä ei ole mitään tekemistä oikeistolaisuuden tai vasemmistolaisuuden kanssa – tai sen kanssa, olivatko keynesiläiset hyviä ja monetaristit pahoja. Kiista oli tieteellinen, empiirinen kysymys, joka myös ratkesi empiiristen tosiasioiden avulla. Se päättyi monetaristien voittoon. – -”

”Myös keynesiläisten usko rahapolitiikan ylivertaiseen kykyyn hoitaa työttömyysongelma on kuollut ja kuopattu. Siinä ei tarvittu ideologiaa, empiiriset tosiasiat riittivät. – – Optimistikaan ei enää luota keynesiläiseen ajatukseen kysynnän aktiivisesta hienosäädöstä julkisen menotalouden avulla.”

Sivulliset eivät ole joutuneet markkinoiden maksumiehiksi vaan me hyötyvät

Poliittiset päättäjät ovat panneet meidät veronmaksajat maksamaan finanssikriisistä. ”Julkinen sektori on korvannut markkinat vakuutuslaitoksena. Tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että joidenkin tekemien virhearvioiden seurauksista maksumiehiksi joutuvat kaikki sivulliset. Ovatko he sivullisia? Viimeisen sadan vuoden aikana länsimaiden elintaso on markkinataloudesta johtuen reaalisesti 10-kertaistunut. Sosialistimaiden kansalaiset ovat pitkään odoteltuaan päässeet mukaan markkinatalouden kehitykseen, Aasian maista ja kommunistisesta Kiinasta puumattakaan. Ketkä siis ovat sivullisia?”

”Aikanaan rahoitusjärjestelmä toipuu, virheistä opitaan”.

Taloustiede ei enää ole niin ideologista

”Ajatus siitä, että ideologioilla on tänä päivänä taloustieteilijöiden keskuudessa aikaisempaa mitättömämpi rooli, näkyy vahvasti soveltavassa taloustieteen tutkimuksessa. Elinkeinoelämän, Palkansaajien, Pellervon ja Valtion taloudellisten tutkimuslaitosten tutkijat ovat pitkään toteuttaneet yhteisiä tutkimushankkeitaan ilman minkään sortin ideologisia törmäyksiä. Sama koskee kaikkia taloustieteen konferensseja.”

Taloustiede laittaa muut tieteet järjestykseen

Taloustiede ”eroaa ratkaisevasti muista ihmis- ja yhteiskuntatieteistä. Taloustieteessä eivät mielipiteet riitä”, Kanniainen kirjoittaa. Näiden tieteiden harjottajat ovat vastanneet vihalla ja arvostelulla, koska taloustiede on ”menestyksellisesti tunkeutunut muiden yhteiskuntatieteiden tutkimuskohteiden alueille. On ilmiselvää, että taloustieteessä esimerkiksi paljon hyödynnetty peliteoria on paitsi hyödyllinen myös välttämätön työväline myös valtio-opille ja sosiologialle, modernin ekonometrian menetelmistä puhumattakaan. Suomalaiset yhteiskuntatieteilijät eivät kuitenkaan yleensä hallitse niitä riittävästi. Taloustieteilijöillä on tässä suhteessa vahva menetelmäetu, mikä aiheuttaa pelkoa. Taloustiede on tunkeutunut etenkin biologiaan, antropologiaan ja evoluutiopsykologiaan. Se tunkeutuu myös entistä vahvemmin moraalifilosofian alalle, missä filosofit ovat vuosisatoja junnanneet paikallaan. Etiikkaa ja taloutta kuusi vuotta tutkineena ja Helsingin yliopistossa opettaneena minulla on perusteet tälle kannanotolle.”

”Samalla, kun monet yhteiskuntatieteilijät keskittyvät diskurssiin, he ovat herkkiä lausumaan normatiivisia vaatimuksia ennen analyysia. Analyysia ei välttämättä koskaan tule, kuullaan vain mielipiteitä. Taloustieteilijät ovat varovaisempia. Normatiivisen käytöksen tutkimuksessa he painottavat empiiristen tai kokeellisten menetelmien käyttöarvoa. Pidättyessään vahvoista normatiivista vaatimuksista he vetoavat Humen giljotiinina tunnettuun teoriaan, jonka mukaan tosiasioita kuvailevista lauseista ei voi johtaa normatiivisia vaatimuksia. Yhteiskunnan jäseninä myös taloustieteilijät toki säilyttävät oikeutensa normatiivisiin kannanottoihin ja argumentaatioon. Normatiivisen talouspolitiikan tutkimusalueella taas tehdään täysin selväksi, mitä sosiaalista hyvinvointikriteeriä kulloinkin käytetään.”

Talouspolitiikka – hyvät vastaan pahat

”Politiikkapäätökset eivät tyypillisesti ole Pareto-parannuksia, joiden avulla jokainen voittaa kenenkään kärsimättä. Siksi kaikki sosiaaliturvauudistukset – – kohtaavat muutosvastarintaa. Näitä tutkiva taloustieteen public finance -alue on vahva tutkimussuuntaus, mutta harva poliitikko rohkenee kuunnella sen sanomaa. Koska suuri yleisö puolestaan haluaa kuulla, miten reformi vaikuttaisi heidän välittömiin henkilökohtaisiin tuloihinsa tiedotusvälineet kertovat sen.”

”Taloustieteen tutkijat ovat enemmän kiinnostuneita siitä, minkälaisia käyttäytymisvaikutuksia jokin reformi saa aikaan kuin sen välittömistä tulovaikutuksista. Nämä käyttäytymisvaikutukset säätelevät sitä, mitä tapahtuu tuloille pidemmällä aikavälillä. Taloustieteen tutkimus onkin valtaosaltaan käyttäytymisvaikutusten ja kannusteiden tutkimusta.”

Kanniainen ehdottaa uusia, kansantajuisempia synonyymejä: ’Tehokkuuden asemesta puhuisin ”hyvinvointia vahvistavasta”, rationaalisuuden asemesta puhuisin ”johdonmukaisuudesta” (tai sen puutteesta) ja hyödyn asemesta puhuisin ”onnellisuudesta”.’

Miksi taloustieteilijöitä vihataan? (koko artikkeli, pdf, Tieteessä tapahtuu 8/2008)